”Single beds, sir?”

Seison dubailaisen loistohotellin vastaanotossa. Puolisoni täyttää matkustajakorttia. Vastaanoton virkailija katsoo minua suoraan silmiin:

”Single beds, sir?”

Kysymys jäädyttää äänen, mutta sulattaa polvet veteliksi kuin aavikon paahteeseen unohdettu jäätelö. Pelkään valuvani lattialle. Ehkä se ei olisikaan huono juttu, sillä pääsisinhän tiskin taakse piiloon katseen piinaa. Näen mielessäni kuvaelman, jossa kaksi isoa miestä lykkii hotellihuoneessa kahta yhden hengen sänkyä yhteen leveäksi lemmenlaivaksi. Mietin, onkohan meidän huoneessa kokolattiamatto, jolla painavat sängyt liukuvat kevyesti. Muistan lapsuudesta, miten ärsyttävä vako keskellä sänkyä on; varsinkin jos sängyillä on taipumus liukua eroon toisistaan. Jos niin käy, on ensimmäinen yhteinen lemmenloma Lähi-idässä pilalla.

Uskaltaisinko pyytää parivuodetta?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia rajoitetaan Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa rankalla kädellä. Ulkomaalaisella homomiehellä ei täällä juuri oikeuksia ole. Sodomia on ehdottomasti kiellettyä rangaistuksen uhalla. Jos jäisin kiinni seksin harrastamisesta toisen miehen kanssa, rangaistukseni olisi jotain sakkojen ja kuoleman väliltä. Pidätys, vankilatuomio, raippoja, pieksentää, kidutusta, lopuksi karkoitus maasta.

Yritän elää maassa maan tavalla.

Tapahtuipa kerran kolme vuotta sitten maaliskuussa täällä Dubaissa, että eräs Euroopasta kotoisin oleva 34-vuotias mies, homoseksuaali, tutustui deittiappsin välityksellä pakistanilaiseen mieheen. Puolen vuoden chättäilyn jälkeen eurooppalainen kaveri kutsui pakistanilaisen luokseen. Tämä saapuikin – vieläpä kaverinsa kanssa – muttei kovin lempein tuumin. Miehet riisuivat isännän alasti, pahoinpitelivät ja köyttivät sänkyyn, minkä jälkeen putsasivat kodin putipuhtaaksi arvoesineistä. Eurooppalainen kaveri meni poliisiasemalle ja teki rikosilmoituksen.

Rötöstelijät saatiin kiinni.

Kun toinen ryöstäjistä sitten kertoi tutustuneensa eurooppalaiseen kaveriin homomiehille suunnatun deittiappsin kautta, rikostutkinta kohdistettiin uhriin. Täällä maksimirangaistus sodomiasta on 10 vuotta vankeutta, mutta käytännössä tuomiot ovat vaihdelleet yhden kuukauden ja yhden vuoden välillä, minkä jälkeen on seurannut maasta karkottaminen.

Homomiehille viritetyt väijytykset ovat yleisiä: Ansoja virittelevät niin poliisit kuin saaliinhimoiset ryöstäjät ja kiristäjätkin. Olemmehan me homot helppoja saaliita. Ani harva uskaltaa täällä tehdä rikosilmoituksen. Deittisivustot ja appsit ovat hengenvaarallinen katiska, jos kohdalle sattuu huono tuuri.

Havahdun mietteistäni keskellä ylellistä hotellin aulaa. Virkailijan takana seinällä roikkuvat hotellinjohtajien muotokuvat. Kultakrumeluurit koristavat pelkkiä miehiä. Päässään heillä on perinteiset päähineet. Kuin Ali Baba joukkoineen Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Tuntuu kuin he naulaisivat hurjistuneet silmänsä minuun. Mielikuvat rosvojoukkion julmuuksista ja tuoreen veren tahrimista sapeleista vilahtelevat silmieni editse.

Uskaltaisinko pyytää avoimesti parivuodetta maassa, jossa suhteemme on rikos? Jos jäisin kiinni, mutta olisin onnekas, vähimmät vauriot olisivat sakot, lyhyt pidätys ja karkotus. Plus huikeat asianajajapalkkiot ja oikeudenkäyntikulut tietysti. Niin, ja kumppanini menettäisi työpaikkansa ja samalla työ- ja oleskelulupansa. Ai niin, ja kotikin lähtisi alta. Niinhän on käynyt monelle.

”Single beds, sir?”

Vastaanottovirkailija on sietämätön. Kullalla koristeltu marmorinen aula muistuttaa sekin palatsia Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Vaikka hotelli on ilmastoitu kylmäksi kuin hautaholvi, tunnen paidan liimautuvan kiinni tuskanhikiseen selkääni. En vieläkään saa sanaa suustani. Katson vain minua tuijottaviin silmiin, toivon valuvani maan rakoon kuin tötteröstä viemärin ritilälle tippunut jäätelöpallo, kun keskipäivän paahde sulattaa sen. Siirrän katseeni kumppaniini, joka on kumartuneena matkustajakortin ylle.

Miten sen täyttäminen voi kestää näin kauan?

Olen asunut viime toukokuusta lähtien Arabian niemimaalla. Joka kerta kun astun ulos kotiovesta kumppanini kanssa, pelko ja varjo tepastelevat yhtäjalkaa kantapäilläni. Pelkään, että unohdan silmänräpäykseksi, missä olen. Unohdan tämän maan ja miten olla täällä maassa maan tavalla. Pelkään, että puolihuolimattomasti kosketan kumppaniani sopimattomasti. Sopimaton tarkoittaa täällä huoletonta halausta tai viatonta pusua. Käsi kädessä kulkeminen on sen sijaan sallittua miehille. Itse asiassa se on melko yleistä – kunhan se on tulkittavissa puhtaaksi ystävyydeksi. Raja sopivan ja sopimattoman välillä on kuin lentohiekkaan piirretty viiva. Hiekka juoksee jalkojesi alta ja yhtäkkiä huomaat olevasi syvässä sudenkuopassa.

Niin kävi Jamie Harronille viime vuoden kesällä.

Jamie vietti lomaansa täällä. Ilta paikallisessa yökerhossa oli käymässä kosteaksi. Julkinen viinan juominen ja varsinkin humaltuneena esiintyminen ovat kiellettyjä, joten vaaroja piili alusta alkaen. Vain lisenssoidut ravintolat saavat anniskella alkoholia ja asiakkaalta viinan juominen vaatii nuorallatanssijan tasapainoilua. Jamie tanssi siis miekan terällä, kun hän lähti ylittämään täpötäyttä tanssilattiaa drinksulasi kädessään matkalla baaritiskiltä omaan pöytään. Vapaalla kädellään hän aurasi tietänsä läpi poukkoilevan tanssijajoukon ja yritti olla läikyttämättä drikkiään. Tasapainoillessaan täyden tanssilattian ja täyden driksulasin välillä hän tuli koskettaneeksi erään tielleen osuneen miehen lantiota. Mies olisi saattanut olla homo, joka todennäköisesti olisi ollut mielissään Jamien kaltaisen hunkin – Jamie on salskea 27-vuotias sähkömies – kähmäisystä tai vapaamielinen muslimimies, joka ei ehkä olisi edes huomannut kosketusta, tai jos olisi, antanut sille piutpaut. Mutta mies ei sattunut olemaan kumpaakaan tyyppiä. Mies oli liikemies.

Hän teki Jamiestä rikosilmoituksen.

Jamie pidätettiin.

Ensisijainen syyte oli siveetön kosketus; muita olivat alkoholin nauttiminen ja kiroilu liikemiehelle. Jamie vapautettiin viiden päivän mittaisen pidätyksen jälkeen, mutta hän joutui oikeuteen ja häntä uhkasi 10 vuoden vankeustuomio. Hän sai vastata syytteeseen vapaalta jalalta. Niinpä hän bunkkasi Dubaissa kolme ja puoli kuukautta kavereiden ja puolituttujen sohvilla. Lopulta hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuomio peruttiin kuitenkin heti seuraavana päivänä kansainvälisen painostuksen ja diplomaattisen väliin tulon ansiosta. Jamien kärsittäväksi jäivät 32 000 punnan oikeudenkäyntikulut sekä työttömyys, työpaikka Afganistanissa lähti alta saman tien kun rikosepäily tuli jul

Dubaita kutsutaan Arabian niemimaan Las Vegasiksi.

Erämaahan hiekan keskelle rakennettu kaupunki on täynnä pilvenpiirtäjiä ja toinen toistaan upeampia ostoskeskuksia. Joillekin se on ostos-, bisnes- ja bileparatiisi; toisille kerskakulutuksen mekka on helvetin esikartano. Niin tai näin, sitä pidetään niemimaan liberaaleimpana ja vapaamielisimpänä kaupunkina. Syy saattaa olla se, että jopa 80 prosenttia asukkaista on ulkomaalaisia ja länsimaalaisia on paljon. Rento fiilis hämää. Pinnan alta paljastuvat nopeasti ahdasmieliset arvot ja lait. Vapaissa kansalaisyhteiskunnissa kulttuurisista normeista ja säännöistä käydään avointa keskustelua, minkä seurauksena lakeja joskus jopa muutetaan.

Paitsi että täällä ei käydä avointa keskustelua.

Seison sulanein polvin vastaanottotiskillä. Rukoilen mielessäni viemäriä jalkojeni alle, saisinpa valua sen mustaan armoon. Tunnen luissa ja ytimissä, miten minut on tungettu takaisin kaappiin, sen pimeimpään nurkkaan asti.

”Single beds, sir?”

Virkailija on sitkeä, hänellä ei ole näköjään aikomustakaan hellittää. Pelkään, että pääni räjähtää. Onneksi kumppanini on maailmankansalainen, joka ui kuin kala näinkin syvissä vesissä. Vihdoinkin hän nostaa päänsä ylös, ojentautuu suoraksi, hymyilee leveästi ja kysyy:

”Don’t you have a kingsize?”