Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Iltapäivällä päälavalle nousseen Litku Klemetti viihdeorkesterin kone käynnistyi hiljalleen, mutta ainakin kappaleesta Juusto alkaen Litku pääsi irrottelemaan ja sai aikaisin alueelle saapuneet viihtymään. Myöhempiin keikan kohokohtiin lukeutuivat Kateellinen lapsille ja Juna Kainuuseen. Jousikvartetin ja puhaltimien tukema soitto kuulosti niin hyvältä, että päälavan illan myöhempien bändien soundiongelmat tuntuivat aiempia vuosia raskaammilta.
Tytti Roton ja Ville Valavuon Modem aloitti Resident Advisor Front Yardilla reilun vartin myöhässä, mikä ei sinänsä haitannut, koska kolme sinkkua julkaisseen bändin keikka oli kestoltaan festivaalin lyhyimpiä. Toisaalta tarttuvaa 80-luvun syna- ja elektropoppiin nojaavaa musiikkia paukuttanut esitys oli Flow-perjantain paras. Un chant d’amour on ajankohtaisen poliittinen (“miksi se on niin loukkaavaa, kun joku päättää itse kehostaan”), Autofiktio kuulostaa New Orderilta ja Elokuvian (“ne on unia, unia vain”) ensirytmit voisivat olla elokuvan Drive soundtrackilta. Keikan päättäneessä hurmoksellisessa Luxuriassa mustaan latexiin pukeutunut Roto veti varsin mainion saksofonisoolon.
Modemin jälkeen ehti vielä kuulla Paperi T:n keikan viimeiset kappaleet. Uudella levyllä monipuolistunut tuotanto kuulosti varsin hyvältä ja ehkä yllättävintä oli nähdä, että räppäri tuntui todella nauttivan esiintymisestä. Ainakin Ruger Hauerin aikaisilla keikoilla Papru taisi olla kolmikon ujoin.
Kelelan uusimman levyn biisimateriaali on aiempaa rauhallisempaa. Sitä rikkoakseen hän esitti kappaleistaan remix-versioita, jotka pitivät keikan intensiteetin korkeammalla tasolla. Toisaalta ehkä koko keikan huippuhetkiin lukeutuivat ne vähiten versioidut kappaleet. Joka tapauksessa lähes aina yksin lavalla esiintyvän r’n’b-artistin ääni lumosi kappaleesta toiseen.
Suede soitti niin energisen keikan, että Brett Andersonin klassisesti auki napitettu paita oli hiestä märkä sekä etu- että takapuolelta. Vaikka soundiongelmat olivat melkoisia keikan ensimmäisen kappaleen aikana, onneksi Trashistä Film Stariin ulottunut neljän kappaleen tykitys sai karistettua pahimmat pelkokuvat pois. Hieman myöhemmin She’s in Fashion ja etenkin So Young vakuuttivat täysin. Kappaleeseen Beautiful Ones päättynyt setti villitsi lavan etuosaan saapuneen yleisön, mutta taaempana yhteislaulu oli vaisumpaa.
Loppuillan merkittävin kohokohta oli vokalisti ja tuottaja 070 Shaken keikka, jonka aikana hän kaatoi tasaisin väliajoin punaviinipullosta lasiinsa täytettä. Kanye Westin Ghost Town-kappaleen – jonka alkuperäisversiolla 070 Shake laulaa – versioon päättyneellä keikalla Shake kehotti yleisöä nousemaan vierustovereidensa hartioille, jota järjestymiehet yrittivät vielä estää keikan alussa. Sääntö-Suomessa hauskanpitokin pitää tulla käskynä lavalta.
(Kuva: Konstantin_Kondrukhov / Flow Festival)
