Kun festivaalia on enää jäljellä muutamia päiviä, voi suomalaisena olla ylpeä siitä, että Koirat eivät käytä housuja on ollut yksi parhaita elokuvia Cannesissa. J-P Valkeapää on aiemmin ollut Venetsian sivusarjassa, mutta pitkän ohjaustauon jälkeen onnistunut vastaanotto Cannesissa on ollut iso helpotus.

“Aika mykistävä kokemus. Hyvin vaikea käsitellä sitä tunnevyöryä. Tässä on kuitenkin pitkä prosessi takana ja muutenkin kaikki ystävät, työtoverit ja vaimo vierellä”, kuvailee Valkeapää elokuvan ensi-iltanäytöstä ja elokuvan saamia aplodeja. “Se oli kuitenkin poikkeuksellisen innokas vastaanotto, joka ylitti kaikki odotukset. Kun ne odotukset on lähinnä sitä, että toivon mukaan ei tule pahasti turpaan. Toivon mukaan joku pitää.”

Koirat eivät käytä housuja alkaa tragedialla, kun Juhan (Pekka Strang) vaimo hukkuu. “Mies menettää vaimonsa hukkumisonnettomuudessa. Ja vaimoa pelastaessaan näkee näyn, jossa vaimo herää henkiin,” kuvailee J-P Valkeapää elokuvansa alkua.

Vuosia myöhemmin tyttären hankkiessa kielilävistystä Juha löytää kellarista Mona-nimisen dominan (Krista Kosonen) ja pyytää tältä kuristusta. Sessioiden aikana hän menettää tajuntansa ja näkee näyn vaimostaan uimassa veden alla.

Elokuvan ehkä yllättävin puoli on sen synkkien jaksojen väliltä löytyvä huumori, jota ruokkii etenkin Juhan työtoveria esittävä komedian erikoismies Jani Volanen (M/S Romantic). Valkeapää työsti Juhana Lummen alkuperäiskäsikirjoitusta omakseen yhteensä neljä vuotta ja löysi huumoriventtiilin keskimmäisten vuosien aikana. Käsikirjoitus muuttui silti eniten viimeisenä vuonna ja humoristisia jaksoja tuli lisää.

Elokuvassa on kuitenkin paljon surumielisyyttä ja kipua. Juhan menetys on niin suuri, että turtumisen murtaa vain kipu, jota domina hänelle tekee. Elokuvassa on joitain rankkoja väkivaltaa sisältäviä kohtauksia.

Dominana esiintyminen huolestutti Krista Kososta. He tapasivat useita kertoja J-P:n kanssa ennen kuin hän lähti tekemään roolia. Bdsm-maailmaa avasi käynti oikeassa alan esityksessä.

“Mä teen nyt 19. elokuvaani ja täytyy sanoa, että mun audiovisuaalisen urani erikoisin kokemus on se kun me istutaan J-P Valkeapään kanssa nahkanaamarit päässä kattomassa sellaista sm-sessiota vierekkäin niin kuin kaksi oppilasta”, kertoo Kosonen.

“Tajusin mitä kaikkea se on. Se ei ole vaan seksuaalista vaan se on erittäin psykologista ja jopa terapeuttista”, kuvailee Kosonen.

Valkeapää laittoi myös itseään likoon heti alusta saakka eikä komennellut ainoastaan ylhäältä päin pakottaen näyttelijöitä ikäviin tilanteisiin.

“Mä tuun sinne Latviaan ja ensimmäinen kohtaus on silleen, että J-P Valkeapää on itse kontillaan sukkahousut jalassa ja monitori kädessä tälleen koiranaamari päässä”, kuvailee Kosonen. “Sitten se on silleen, että lyö vaan. Sit mä alan ruoskii sitä ohjaajaa — eka päivä”, lisää Kosonen. 

Valkeapää lähti rakentamaan elokuvan maailmaa ja sen kuvastoa tutustumalla netin keskustelupalstoihin. Ohjaaja katsoi vähän myös pornoa, mutta se ei auttanut kovinkaan pitkälle. Nettitutkimuksen ohella auttoi tutustuminen suomalaiseen dominaan, jolta he saivat paljon rekvisiittaa ja neuvoja.

Muista vaikutteista Valkeapää mainitsee Oshiman ja Imamuran 60- ja 70-lukujen tuotannon, ja heidän tavan rajata cinemascope-kuvaa tekemällä kuvan sisällä olevia rajauksia. Elokuvassa on lisäksi Mr. Flagion Take a Chance -kappaleen rytmittämä kohtaus, josta tulee mieleen vahvasti tämän kuvaston ikonisin elokuva.

“Se Cruising tuli vähän niin kuin ilmaiseksi. Se ei ollut suunnitelmissa, mutta jos laittaa noi asut päälle ja ollaan vetämässä diskoa, niin nopeasti ollaan Cruisingissa”, kertoo Valkeapää Friedkinin kulttiklassikon voimasta.

Koirat eivät käytä housuja kilpailee Director’s Fortnight -sarjassa, jonka palkinnot jaetaan tänään illlalla. Valkeapää on rauhallisin mielin illan suhteen ja pitää sivusarjan palkintoja mukavana lisänä, jos sellaisia sattuu tulemaan. Vastassa on muun muassa yksi festivaalin hehkutetuimpia elokuvia, The VVitchin ohjaajan uutuus The Lighthouse. Pidetään silti peukkuja pystyssä.