Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Perjantain ja lauantain huippuhetkiin lukeutuivat Aphex Twin ja Car Seat Headrest. Jälkimmäinen alkoi kesken hienon pitkän Aphex Twinin setin, mutta sinne oli silti kokoontunut innokas porukka laulamaan Teens of Denialin kappaleita yhteen ääneen. Erityisesti Drunk Driversin aikana laulu kuului selkeästi kappaleen hiljaisten hetkien soidessa. Keikka oli mitä parhain osoitus siitä, että indierock voi edelleen hyvin ja sille on tilausta Suomessa.
Perjantaina Litku Klemetti vakuutti entistäkin enemmän, että on valmis nousemaan isomman luokan esiintyjäksi. Kehitys viime kesän H2Ö:stä on ollut nopeaa. Soitossa ei kuulunut mitään virheitä ja loppuun säästelty Juna Kainuuseen innosti yleisöä ylivoimaisesti eniten. Ehkä Litkussa juuri viehättää se ettei musiikki pyöri pääkaupunkiseudun ympärillä.
Oranssi Pazuzun kovaa keikkaa ehdin nähdä noin kolmekymmentä minuuttia, mutta ilman korvatulppia sitä ei oikein pystynyt seuraamaan (vika ei tietysti ollut bändin syytä). Oli kuitenkin aika siirtyä hyvissä ajoin Roy Ayersiin, joka valitettavasti ei ollut kaiken vaivan arvoinen. Bändi oli tavallaan hyvässä vedossa, mutta Ayers yllytti jokaisen kappaleen liian pitkään jammailuun. Searchingiin se vielä sopi, mutta homma lähti nopeasti toistamaan itseään. Lisäksi mies ei itse ollut enää nuoruutensa tikissä.
Loppuilta meni hieman eri vaihtoehtoja testaillessa, joista oikeastaan parhaiten piristi Red Gardenin Linda Lazarov & Kristiina Männikkö. Myöhemmin samaiselle paikalle tuli Wes Baggaley, jonka lopun discohurmokseen oli jo änkenyt hyvin paljon juhlaväkeä.
Lauantaina Julie Byrnen rauhallinen ja nöyrä kitarointi sopi odotetusti iltapäivään, mutta sitä ennen Other Soundin Midori Takada vaikutti kiinnostavammalta lumisadetta muistuttavilla visuillaan kuin musikaalisesti. Sen sijaan niin ikään japanilainen Powder teki vaikutuksen front yardissa pauhanneella housellaan.
Sparksin keikka lukeutui niihin harvoihin esiintyjiin, jonka keikan katsoi mielellään kokonaan. Pirteä rocki toimi hyvin ja soittokin parani koko ajan sen edetessä. Viimeistään Ron Maelin tanssi kruunasi koko lauantain. Ronilla oli myös syntymäpäivät, joka kuulutettiin välispiikissä.
Välittömästi keikan jälkeen taivas repesi ja harva ehti sadetta pakoon kastumatta. Sade oli niin voimakasta, että esimerkiksi Voimalan edustalla syntyi pieni ryysis salamoiden keskelle, kun kaikki halusivat sisään. Teltoista piti myös poistua, mikä aiheutti kaaosta alueella.
Pääosin paniikin jälkeen asiasta tiedotettiin olosuhteisiin nähden erittäin ammattitaitoisesti. Osa taisi silti jäädä kotiin, sillä alueella oli suhteellisen väljää, kun pienen väliajan jälkeen Goldfrapp, The XX ja Flume pääsivät esiintymään normaalisti monen muun tavoin.
