On jokseenkin hämmästyttävää miten vähän aiheesta on lopulta kirjoitettu, mutta suomalaisen Juho Kuosmasen ensimmäisen pitkän elokuvan pääsy Cannesin toiseksi tärkeimpään kilpasarjaan on todella suuri uutinen. Esimerkiksi tänä vuonna Cannesissa Aki Kaurismäki saa kunnianosoituksen pienemmässä sarjassa, koska hän joutui ponnistamaan uransa alkuvaiheilla sieltä. Kuosmasen ja Hymyilevän miehen saavutuksen suuruutta ei yksinkertaisesti ymmärretä Suomessa. Syitä on monia ja Cannesin monimutkainen rakenne ei yhtään helpota tätä asiaa.

Cannesiin kokoontuu enemmän ja laajemmin elokuva-alaa kuin millekään muulle festivaalille, joten siellä näkyminen on ensiarvoista. Festivaali jakaantuu yhteensä neljään eri merkittävään sarjaan: pääkilpasarja, Un Certain regard, Quinzaine des realisateurs ja Semaine de la critique. Juho Kuosmasen Taulukauppiaat menestyi Cannesin opiskelijaelokuvien sarjassa ja se takasi paikan jossakin näistä sarjoista. Kertoo elokuvan tasosta, että valitsijat päästivät sen näin merkittävään seuraan kaikista mahdollisista vaihtoehdoista.

Un certain regard on kilpasarja, jossa moni suomalaisen festarikansan puhutuimmista elokuvista on saanut ensiesityksensä. Hyvä esimerkki UCR:stä nousseesta elokuvasta on Ruben Östlundin Turisti. Edes ruotsalaisilla ei siis ole mitenkään helppoa tunkeutua Cannesin pääkilpasarjaan, joten on syytä olla Hymyilevän miehen esityspaikasta erityisen ylpeä.

Riippuen kritiikeistä ja mahdollisista palkinnoista elokuvan tulevaisuus voi olla oikeastaan mitä tahansa kansainvälisillä markkinoilla. Tärkeintä on pääsy esille sarjaan, jonka näytökset järjestetään samassa rakennuksessa pääkilpasarjan elokuvien kanssa. Niille, jotka eivät ole käyneet Cannesissa tämä voi kuulostaa typerältä, mutta näin pienillä asioilla on paljonkin merkitystä. Kiireisillä toimittajilla ja ostajilla on lopulta vähän kiinnostusta juosta sivusarjojen esityksissä. Suomalaisittain hieman harmillinen seikka on se, että elokuva esitetään vasta festivaalin viimeisinä päivinä (torstaina 19.5.), jolloin osa kävijöistä on jo lähtenyt tai lähtemässä.

Tietysti olen myös henkilökohtaisesti tästä äärimmäisen innoissani, sillä Kuosmanen on mielestäni erityisen lahjakas ohjaajalupaus. Taulukauppiaat sisältää maailmanluokan kuvakerrontaa. Valoa ja musiikkia käytetään äärimmäisen omaperäisesti. Meillä on enenevissä määrin lahjakkaita tekijöitä, mutta Kuosmasen erottaa joukosta se, että suomalaisuus on asia, joka hänen elokuvissaan tuntuu raikkaalla tavalla kuuluvan elokuvaaneikä pakkopullalta tai joltain asialta, jota hän häpeäisi. Samalla tavalla kuin vaikkapa Joose Keskitalon musiikki on niin suomalaista, ettei sitä voisi siitä häivyttää pois.

Hymyilevä mies vaikuttaa kaiken lisäksi myös trailerin perusteella Kuosmasen tyyliä tunteville äärimmäisen hyvältä. Siinä on sopiva yhdistelmä huumoria ja tyylitajua. Jäämme odottamaan innolla miten se otetaan vastaan.