Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Berlinalen voitti dokumenttielokuva pakolaiskriisistä

Lukuaika: 2 minuuttia

Berlinalen voitti dokumenttielokuva pakolaiskriisistä

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinto meni eilisessä gaalassa italialaisen Gianfranco Rosin dokumentille, joka kertoo välimeren pakolaiskriisistä. Fire at Sea kertoo kriisistä Lampedusan saarelta käsin, jonne päivittäin huuhtoutuu kuolleiden afrikkalaisten ruumiita.

En nähnyt elokuvaa, mutta edellisen kerran, kun merkittävän elokuvafestivaalin pääpalkinto jaettiin dokumentille, niin ohjaajana oli silloinkin Rosi. Koska blogin juoksevaksi langaksi on muodostumassa suomalaisen elokuvakulttuurin tila suhteessa länsinaapuriin, niin huomautettakoon, että tuo Venetsiassa 2013 pääpalkinnon voittanut Sacro GRA sai kaupallisen levityksen Ruotsissa, muttei Suomessa. Tällä kertaa aihe on ainakin sellainen, että sen luulisi kiinnostavan monia – jopa kaltaistani fiktioon keskittynyttä filmihullua.

Rosin voitto oli yllätys, sillä ennakkoon enemmän kehuja olivat saaneet ranskalaisen Mia Hansen-Løven Things to Come ja tanskalaisen Thomas Vinterbergin The Commune, jotka molemmat palkittiin pienemmillä palkinnoilla.

Berlinale on kuitenkin jo useamman vuoden nostanut dokumenttielokuvien profiilia festivaaleilla ja Rosin voitto sopii tähän kuvaan hyvin.

mainos

Panorama Dokumente -sarjassa esitettiin tänä vuonna yksi dokumenttielokuva, jonka festivaaliesityksiä voi korkeintaan vaurioittaa se, että sen on tuottanut HBO. (HBO Nordic ei tosin ole tuonut HBO:n elokuvia yhtä hanakasti esille kuin Netflix omiaan.) Mapplethorpen näyttely oli sen verran suosittu Kiasmassa, että hänen elämästään syventyen kertova Mapplethorpe: Look at the Pictures voisi veikata olevan varma festivaalihitti Suomessa.

Robert Mapplethorpen ristiriitaista ja kahtiajakautunutta elämää taitavasti kuvaava dokumentti ei tyydy tekemään kiiltokuvaa taiteilijasta. Sujuvasti sekä sadomasokismia että seurapiirejä kuvannut Mapplethorpe kohteli dokkarin perusteella ihmisiä hyvin eri tavalla. Järkyttävän kunnianhimon alle jäivät helposti muut ihmiset, jos tarve sitä vaati. Valokeilaan nousee äänihaastattelujen aikana Mapplethorpen kuvat, joista pelkästään polaroideja on yli 1500 tallessa.

Mapplethorpe-dokumentin ensi-illan huumaa
Mapplethorpe-dokumentin ensi-illan huumaa