Musiikki yhdistää
Yhteisöpedagogin opintoja suorittava Matilda Koivisto tutkii musiikin vaikutusta ihmisiin sosiaalipsykologisten linssien läpi.
Kirjoittaja on taustaltaan toimittaja, muusikko ja esiintyvä taiteilija.
Nuorisokulttuurin sanotaan syntyneen 1950-luvulla rock-musiikin vallattua länsimaat. Nuoret nousivat vanhempien sukupolvien vallanpitoa vastaan, ja saivat samalla tärkeää tukea vertaisistaan. Perinteisesti uskotaan nuorten pyrkivän ärsyttämään riekaleisilla pillifarkuillaan, irokeeseillaan tai silmiä ympäröivillä mustilla kajaalirajauksilla. Näin oli ehkä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta nyt tämän ajattelun voisi jo tyrkätä romukoppaan.
Heviä, punkkia ja rokkia arvostavien nuorukaisten porukassa remahdetaan nauruun. “Me enemmänkin matkimme niitä vanhempia sukupolvia.” Mall of Triplassa aikaansa viettävä nuorten miesten ryhmä kuitenkin myöntää kokevansa yhteenkuuluvuutta muiden samaa musiikkia kuuntelevien ja samantyylisiin vaatteisiin pukeutuvien kanssa. Tarkemmin ajateltuna vaikuttaisi siltä, että vanhemmat sukupolvet ovat niitä kapinoitsijoita ja taistelevat yhä oman nuoruutensa rajoittuneen nuorisokäsityksen haamuja vastaan.
“Sä kuuntelet samaa musiikkia, mitä mä olen kuunnellut nuorena”, päärautatieasemalle matkaava nuori nainen paljastaa vanhempien ihmisten kommentoineen. Mieleisensä musiikin, eli kasarihevin, hän sanoo omaksuneensa äidiltään.
Kaupungilla pörräävät nuoret kertovat saavansa iäkkäämmiltä vastaantulijoilta positiivisia kommentteja niin musiikkimaustaan kuin habituksestaankin, eikä heitä tunnu kiinnostavan yhtään kenenkään haastaminen. “Pukeudumme näin omaksi iloksemme”, Elielinaukiolla patsastelevat 17-vuotiaat nahkarotseihin pukeutuneet tytöt sanovat huvittuneina.
Kulttuurinen juopa nuorten ja iäkkäämpien ihmisten välillä vaikuttaisi kaventuneen, ainakin mitä musiikkimakuun tulee. Nykynuoret haastavat vanhemmat sukupolvet enemmänkin ilmasto- ja ruokavaliokysymyksissä.
Kaikki musiikki kuuluu kaikille. Helsingin Narinkkatorilla, rautatieasemilla ja kauppakeskuksissa palloillessani huomaan, että alakulttuurien faneja löytyy kaikista sukupolvista. Musiikilla ei enää pyritä sokeeraamaan, vaan siitä nauttivat yhtä lailla nuoret kuin vanhatkin.
