Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Pian alkaa komennus Eteläisellä jäämerellä: tänään kannoimme Melbournessa laivaan rekallisen kuivaelintarvikkeita.
Aikaeron hämmentämänä säpsähdän hereille täysin väärään aikaan soivan herätyskellon ääneen. Pää kopsahtaa kipeästi, kun unohdan makaavani punkassani, yläpuolellani yläpeti. Kestää vielä hetken, kunnes kroppa muistaa aamutokkurassa, että laivalla noustaan ylös varovasti.
Viikko sitten lensin takaisin Sea Shepherdin lippulaiva Steve Irwinille, joka on nyt kiinnittynyt Melbourneen. Aamut alkavat vielä toistaiseksi pienen miehistömme voimin pidettävällä aamukokouksella, jossa käydään läpi päivän työt, tiedotukset ja tärkeät järjestöön liittyvät uutiset. Viime aikoina tapetilla on ollut Paul Watsonin pääsy maihin Seattlessa ja siellä käytävä oikeudenkäynti, jossa vastakkain ovat Japanin valaanpyyntilaivasto ja Sea Shepherd USA sekä Paul Watson.
Työpäivä alkaa meidän kansimiesten osalta laivan siivouksella ja aamupalan korjaamisella pois. Tämän jälkeen hajaannumme ympäri laivaa tai satama-aluetta omiin työtehtäviimme. Yksi hitsaa pidikkeitä uusille happipulloille, toinen viimeistelee lattiaa laivan peräosan isoon mediahyttiin ja kolmas rakentaa hyllyjä laivan kylmähuoneeseen.
Minä jatkan sinnikkäästi laivamme nosturin kimpussa. Saimme sen toimimaan muutama päivä sitten kun isot sylinterit tulivat takaisin huollosta. Nyt kumiveneet tuntuvat höyhenenkevyiltä nosturin koukussa, kun painotestissä pikkujättimme kiskaisi kannelta noin kolme kertaa veneiden massan verran rautaa ilmaan. Aina Melbournen ennustamattoman sään salliessa maalaan huoltotoimenpiteistä aiheutuneita kolhuja pois ruosteen ulottuvilta.
Eilen Delta-kumivenekin laskettiin vesille testiajoa varten. Koska laiva on seissyt pitkään laiturissa, mahdolliset pikkuviat kalustossa on saatava selville nyt, kun valaanpyyntikampanjan alkamiseen Eteläisellä jäämerellä on vielä aikaa muutama viikko. Delta selvisi hieman hankalan kelin huristelusta hyvin ja Melbournen Saint Kildan rannan ranskalaiskoju kaupunginlahden toisella puolella sai vieraakseen hyvin uitetun venemiehistömme.
Operation Relentless Eteläisellä jäämerellä alkaa virallisesti joulukuun alusta. Tällä hetkellä kaikki kolme isoa laivaamme ovat kiinni samassa laiturissa Melbournessa. Vieressämme kiinnitysköysissään keinuu värinsä vaihtanut Sam Simon ja takanamme viime valaanpyyntikaudella pahimmat vahingot kärsinyt Bob Barker. Laivastomme on kuin pieni kylä; miehistöt kipittävät milloin mihinkin laivaan lounaalle ja kokoukseen, lainaamaan hiekkapaperia tai ihan vain katsomaan elokuvaa. Tiistai ja torstai-iltaisin lähellä sijaitsevassa yhdistyksen toimistossa joogataan ja aamuisin sieltä voi kuulla aerobicin jytkettä.
Tämä idylli on kuitenkin hyvin väliaikaista. Kaikkien silmistä voi nähdä lähestyvän kampanjan painon mielen perukoilla. Lisääntyvä kiire on hyvä tapa unohtaa valaanpyyntilaivaston häikäilemättömyys ja seuraavat kolmesta viiteen kuukautta olosuhteiden armoilla merellä.
Tänään kannoimme laivaan rekallisen kuivaelintarvikkeita. Nyt alkava Operation Relentless on viides kampanjani Sea Shepherdin laivoilla, joten tuttujen kampanjaruokien, kuten papujen, kikherneiden ja linssien ilmaantuminen herätti minut toivomaan, että heittäisimme jo köydet irti. Voisin nukahtaa laivan keinuntaan ja herätä aamulla harppuunalaivaan horisontissa, tietäen että se on poissa valaanpyynnistä.
