YleinenKirjoittanut varpu lotvonen

Republikaanien esivaalien sähinää

Lukuaika: 2 minuuttia

Republikaanien esivaalien sähinää

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Varpu Lotvonen

Uusi blogisarja seuraa joulukuussa 2012 pidettävien Yhdysvaltojen presidentinvaalien esitaistoja.

Kun kerroin alkavani kirjoittamaan blogia Yhdysvaltain presidentinvaalien kulusta, alaskalainen ystäväni ehdotti, että ensiksi olisi tärkeää kertoa taustat tämänvuotisen republikaaniehdokkaan valinnasta. Ystäväni epäili, etteivät suomalaiset varmaankaan tiedä paljoa siitä, miten valtapuolueiden presidenttiehdokkaat valitaan.

Republikaaniehdokkaan valinnasta on kohistu USAssa jo kuukausia, joten se todellakin lienee hyvä lähtökohta vaaleja koskevalle kirjoitussarjalle, jossa pyrin tutustumaan uuden kotimaani politiikkaan.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Tänäkin vuonna ehdokkaina on vain miehiä: Newt Gingrich, Ron Paul, Mitt Romney ja Rick Santorum. Harmikseni Alaskan oma tyttö, Sarah Palin, oli päättänyt olla asettumatta ehdolle tehtyään poliittisen itsemurhan toisensa jälkeen. Monet alaskalaiset esimerkiksi eivät koskaan antaneet hänelle anteeksi sitä, että hän irtisanoutui kuvernööriydestä varapresidenttikampanjansa jälkeen ja lähti niin sanotusti kalastelemaan isompia lohia Washingtonista.

Ystäväni selitti, että puolueet järjestävät esivaalit, joita silmällä pitäen presidentiksi haluavat ehdokkaat kampanjoivat oman puolueensa sisällä, ja vain puolueen rekisteröityneet jäsenet saavat äänestää.

Esivaalit kiinnostavat myös puoluetta laajempaa yleisöä. Ehdokkaat upottavat niihin paljon rahaa, ja heitä aletaan seurata lehdistössä. Demokraatit puolestaan eivät tänä vuonna järjestäneet esivaaleja, vaan istuva presidentti on automaattisesti demokraattien ehdokas.

Kampanjaan käytetty rahamäärä vaikuttaa korrelloivan menestyksen kanssa, ja jotkut ehdokkaat ovat muuten vain varteenotettavampia kuin toiset. Miljonääri Mitt Romney on ollut vahvoilla, samoin kuin patakonservatiivi Rick Santorum. Myös Newt Gingrichillä oli lupaava alku. Hän vaikutti vielä vuoden alkuun saakka varteenotettavalta ehdokkaalta, mutta hänen suosionsa kuitenkin laski arvatenkin korruptiosyytteiden ja muun negatiivisten julkisuuden takia.

Ron Paulilla ei koskaan ollutkaan mahdollisuuksia voittaa. Hän on kuitenkin ainoa esivaaliehdokkaista, joka on koskaan käynyt Alaskassa. Vieraillessaan Fairbanksissa, joka on suunnilleen Rovaniemen kokoinen kaupunki, hän veti suuren konferenssisalin täyteen ihmisiä. Ne, jotka eivät mahtuneet sisään, pakkautuivat toiseen huoneeseen, jonne hänen puheensa heijastettiin videotykillä ja loput seisoivat hiljaa käytävillä, jotta he edes kuulisivat puheen.

Hänen sanomansa (lopetetaan miehitykset sekä the Patriot Act, ja heikennetään Washingtonin valtaa) kiinnosti fairbankslaisia puoluekannasta riippumatta. Kaiken lisäksi parina yönä yliopiston radioaseman ja erään toisen suositun paikallisen aseman väliin jääville taajuuksille ilmestyi uusi radioasema, jonka keskusteluohjelmaa haastateltavana oli Ron Paul. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Alaskassakaan, vaan Ron Paulista pidettiin 24 prosentin verran, kun suosituin ehdokas Romney sai 33 prosenttia äänistä.

Mitt Romneyn ollessa melko varmasti Obaman vastaehdokas, odotan jännityksellä, miten hänen julkisuuskuvansa kehittyy.