Teksti Mirka Kartano

Occupy-liikkeen protestit yltyivät väkivaltaisiksi Australiassa.

Tätä kirjoittaessani Melbournessa on aurinkoinen keskiviikkoaamu. Kaupungissa odotetaan kuumeisesti vieraaksi kuningatar Elisabethia, jonka keskipäivän raitiovaunuparaati on saanut monarkiafanit tärisemään innosta.

Viime päivien tapahtumien seurauksena kuningattaren vierailua odotti myös Occupy Melbourne -liikkeen protestoijat. Kuitenkin hieman eri syistä. Perjantaina Occupy-liikkeen rauhanomainen protesti yltyi kaupungissa veriseksi kaaokseksi, jonka seurauksena lähes sata mielenosoittajaa pidätettiin.

Rauhanomainen protesti kääntyi väkivaltaiseksi, kun tieto kuningattaren Melbournen visiitistä vahvistui. Kuningatar Elisabethin perinteinen vilkutteluturnee, kun sattui samalle reitille, kun Occupy-liikkeen alkuperäinen telttaleiri. Kiusallinen yhdistelmä, joka sai kaupungin pormestarin tarttumaan toimeen.

Takana oli leppoisa protestiviikko, joka kului keskustellen, kokkaillen ja seminaareja järjestäen. Turistit räiskivät valokuvia, puudelirouvat päivittelivät ja yliopisto-opiskelijat löysivät uuden lounaspaikan. Viereisen Starbucksin asiakkaat tuijottivat kirjavaa telttaleiriä mocca macchiato huulilla. Olo oli kuin eläintarhassa.

Sitten iski ahdistus kuningattaresta ja pormestarille tuli kiire siivota likaiset hipit, kommunistit ja idealistit (termit lainattu päivälehtien lukijakommenteista) pois paraatipaikalta. Leirille annettiin kirjallinen häätömääräys, mutta Occupy-liike piti asemapaikkansa. Kun leirillä päivystäneet protestoijat eivät ottaneet lähteäkseen, kutsuttiin perjantaina paikalle virkavalta. Poliisin otteet olivat alusta lähtien kovat. Aamun aikana sana levisi Facebookissa ja Twitterissä kulovalkean tavoin: poliisi on hajottanut leirin ja mielenosoittajia on pidätetty. Muutamassa tunnissa protestiliike saa riveihinsä aamun kahakat välttäneet mielenosoittajat. Telttaleirin hajotuksen johdosta mielenosoittajat valtaavat Melbournen keskustan vilkkaimman risteyksen.

Saavun paikalle iltapäivällä, jolloin tunnelma on jo sähköinen. Protestoijat rummuttavat, tanssivat ja jakavat kampanjatietoa uteliaille ohikulkijoilla. Kaikki edelleen hyvässä hengessä. Raitiovaunut seisovat, jalankulkijat ihmettelevät ja poliisien armeija kasvaa kasvamistaan.

Viiden aikaan iltapäivällä alkaa tapahtua. Edessäni seisova poliisirivistö vetää dramaattisesti siniset kumihanskat käteen ja muodostelma siirtyy vauhdilla kohti mielenosoittajien joukkoa. Hetkessä koko Melbournen keskusta on kaaoksessa. Verta valuvia mielenosoittajia raahataan poliisiautoihin, vieressä seisova poika saa osuman silmään. Katu täyttyy vesilammikoista, kun protestoijat yrittävät huuhdella paprikasumutteesta kirveleviä silmiä. Osa itkee pelkästä järkytyksestä. Kaikkialla huudetaan ja buuataan.

Poliisi ei peräänny ennen kuin kaikki mielenosoittajat on saatu häädettyä keskustan laitamille. Mellakoiden jälkeen yksinäinen lakaisukone siivoaa katuja, keskustassa shoppaillaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sosiaalisessa mediassa käy kuitenkin kohu. Poliisien pahoinpitelyjä on tallentunut videokameroille ja mediassa analysoidaan vallankäytön välineitä. Valtaisia mediahuomio avittaa Occupy-liikettä kasvattamaan joukkojaan. Seuraavana päivänä protestoidaan taas.

Viikonlopun ajan pormestari ja virkavallan edustajat vakuuttavat kilpaa, kuinka voimankäyttö oli tarpeellista. Sanomalehtien keskustelupalstoilla huudellaan puolesta ja vastaan. Sama draama toistuu pian Sydneyssä.

Tiistai-iltana liike päättää yllättäen olla sotkeutumatta kuningattaren vierailuun. Tulokseen päädyttiin äänestyksellä, aivan kuten demokratiaan kuuluukin. Samaa demokratian tajua voisi odottaa myös poliisilta. Rauhanomainen protesti kun on kansalaisen oikeus. Kahakoiden seurauksena osa poliittisista vaikuttajista onkin siirtynyt tukemaan Occupy-liikettä ja kaupunkilaisten oikeutta mielenilmaukseen. Australialaisten rivit rakoilevat, mutta protestointi jatkuu.

Melbournen-blogi päättyy tähän kirjoittajan siirtyessä kehitysyhteistyötehtäviin Intiaan.