Teksti Oona Juutinen

Kun poliitikko puhuu paskaa, paska normalisoituu.

Mennäänpä suoraan asiaan: Hollanti on rasistinen maa, jonka ilmapiiri vain pahenee jatkuvasti. Turkkilais- ja marokkolaistaustaisista nuorista on puhuttu jo maailmansivu – heitä syytetään lähes aina ja kaikesta. Ja kaikki muslimithan eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja, kuten Geert Wilders jaksaa muistuttaa. Myrkkyä valuu ilmaan aamun lehdistä ja iltauutisista, joka päivä se leviää ja vaikuttaa ihmisiin salakavalalla tavalla. Ja nyt maa on valinnut rasismilleen uuden uhrin – puolalaiset.

Äärioikeistolaisten (anteeksi, onko oikea termi nykyään “maahanmuuttokriittinen”?) populistipoliitikkojen suosiossa, tai ainakin näiden kontroversiaalisuutensa takia saamassa medianäkyvyydessä pahinta onkin juuri tämä: kun poliitikot suoltavat uutisissa rasistista paskaa päivästä toiseen, se ikäänkuin normalisoituu. Kun roskaa kuulee jatkuvalla syötöllä, kynnys sellaisen puhumiseen laskee ja kuulemiseenkin turtuu. Ja pian sitä totutaan kaikkeen eikä mikään enää kauhistuta.

Tällaisen turtuneen välinpitämättömyyden leviäminen onkin kaikkein pahinta. Kun vihapuhe vähitellen muuttuu tavalliseksi, alkaa seuraavaksi kaikenlaisen hullun ehdottelu. Nyt kohteena ovat tosiaan itäeurooppalaiset yleisesti, ja puolalaiset erityisesti. Eikä pian pelkkä puhe enää riitä – viime kuussa Hollannin sosiaali- ja työministeri Henk Kamp VVD-oikeistopuolueesta ilmoitti, että työttömät itäeurooppalaiset pitäisi kaikki karkottaa. Töihin kuin olisi jo, tai takaisin sinne mistä tulivatkin.

Tämä siis siitä huolimatta, ettei EU-kansalaisia todellakaan potkita pois toisesta EU-maasta ihan noin vain. Tällä hetkellä on hankala kontrolloida sitä, missä itäeurooppalaiset asuvat ja millaista työtä tekevät, tuhisi Kamp Telegraaf-lehdelle antamassaan haastattelussa, aivan kuin jatkuva kontrolli olisi kauhean hyvä ja ihailtava asia. Kamp myös väitti, että kodittomien asuntoloiden asukeista 40 prosenttia ovat puolalaisia. Mistä lie repii numeronsa. Todisteita väitteille ei tietenkään tarjottu.

Useat poliitikot ovat viime aikoina puhuneet tästä itäeurooppalaisten maahanmuuttajien tsunamiksikin kutsutusta ilmiöstä. Puolalaisia, romanialaisia ja bulgarialaisia onkin joidenkin lähteiden mukaan Hollannissa noin 200 000. Suurin osa heistä on kuitenkin maassa lyhytaikaisella työsopimuksella ja työssä sellaisella sektorilla, jonka duunit eivät suurimmalle osalle hollantilaisista kelpaa – esimerkiksi lihanjalostuksessa. Muutama viikko myöhemmin Puolan suurlähettiläs Hollannissa, Janusz Stanczyk, sanoi toiselle lehdelle antamassaan haastattelussa olevansa huolestunut hollantilaisten muuttuneista asenteista itäeurooppalaisia kohtaan. Stanczykin mukaan puolalaiset kärsivät siitä, miten poliitikot ja media heitä tässä maassa riepottelevat, ja homma on kertakaikkiaan lähtemässä lapasesta. “Poliitikkojen ei pitäisi johtaa tiettyjen väestöryhmien stereotyypittelyä eikä osallistua siihen”, sanoi Stanczyk ja ilmoitti vallitsevan asenteen olevan viittä vaille syrjintää.

Onneksi myös EU:lla tuntuu olevan hieman järkeä, ja Hollannin kahjot pistetään ojennukseen. EUn oikeus-, perusoikeuksien ja kansalaisuusasioiden komissaari Viviane Reding kehottikin kunnioittamaan EUn sääntöjä vapaasta liikkuvuudesta jäsenmaiden välillä. Reding kommentoi, selkeästi Kampin antamiin lausuntoihin viitaten: “Mikäli Alankomaat eivät noudata EUn lainsäädäntöä, tulee komissio tekemään kantansa selväksi. Säännöt ovat selkeitä ja kaikki jäsenvaltiot tasa-arvoisia.”