Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Uuden vuoden alennusmyynnit Tokiossa ovat uniikki ja yllätyksellinen massatapahtuma.
Japanilaisille uuden vuoden aloitus merkitsee vuoden suurinta perhejuhlaa, kyläilyä temppeleillä ja niin fyysistä kuin henkistäkin irtiottoa edellisen vuoden taakoista suursiivoamalla ja jättämällä ajatustasolla menneet taa.
Mutta se merkitsee myös ankaraa shoppailua!
Toinen päivä uutta vuotta se yleensä alkaa. Innokkaimmat ja ostelutietoisimmat lähtevät jonoon kauppojen eteen jo ani varhain aamusta. Keskipäivällä Länsi-Tokion ostoskeitaat muistuttavat valtavaa urheilutapahtumaa. Maalina häämöttää tieto siitä, että saattaa olla päivän päätteeksi onnistunut säästämään kymmeniä tuhansia jenejä – tietysti samalla hieman tuhlaten.
Tämä shoppingshow ei suinkaan lopu ensimmäiseen päiväänsä. Siitä se vasta alkaa ja kestää ainakin viikon, usein kauemminkin. Japanilaisessa vuoden alun alessa on kuitenkin jopa järkeä, vaikkei ihmismassassa tunkiessa aina siltä tuntuisikaan. Alennusmyynti tarkoittaa aidon edullisia hintoja, eikä ale koske vain vanhentunutta, kenellekään kelpaamatonta jämää edelliseltä vuodelta, vaan pääasiassa lähes kaikki kauppojen tuotteet on alennettu. Erityisesti kalliimmissa tavaroissa ja vaatteissa kyse todella on isoista summista. Ei siis ihme, että shoppailua pääharrastuksenaan pitävät tokiolaiset pimahtavat pinkomaan alepuodista toiseen.
Eräs uuden vuoden alennusrumban tunnusmerkki on niin kutsuttu yllärikassi. Jännittävän aspektin alekisaan tuo lähes jokainen kauppa suunnittelemalla jo kuukausia etukäteen oman vuoden alun ”lucky baginsä” eli fukubukuron. Kassi maksaa yleensä noin 10.000 jeniä eli 75 euroa ja sisältää joka koolle kelvollisen läpileikkauksen liikkeen suosituista tuotteista. Mukana on sekä uutta että kenties edellisen vuoden mallistoa murto-osalla listahinnoista. Tällaiset mysteerikassit ovat kuuminta huutoa, ja tiettyjen brändien kasseja himoitaan niin, että niitä ryhdytään tuntikausia aiemmin jonottamaan. Aiemmin kasseihin ei saanut kurkkia, mutta nykyään pieni penkominen pussin suulta saatetaan sallia. Kyseessä on silti useimmiten sika säkissä, tosin himoshoppaajat tietävät, minkä liikkeen tuotteista varmimmin löytävät lempparinsa. Kyse ei ole vain vaateliikkeiden yllärikasseista, vaan muun muassa sisustusliikkeet, lelukaupat ja urheiluliikkeet tarjoilevat omat fukubukuronsa.
Fukubukuron historia yltää myöhäiselle Meiji-kaudelle, jolloin Ginza Matsuyan tavaratalo keksi kyseisen systeemin ja levitti idean muillekin ketjuille. Tapa on siirtynyt pienemmässä mittakaavassa myös Yhdysvaltoihin.
Toisinaan osaan kasseista saatetaan jemmata jokin todellinen helmi massiivisella alehinnalla. Siksi kasseja kutsutaan onnenkassin nimellä: jollekin onnekkaalle pussukasta saattaa ilmaantua vaikkapa ylikallis koru tai hajuvesi. Osa liikkeistä tarjoaa samalla periaatteella myös lomamatkoja tai muita superylläreitä. Varmistavatpahan samalla, että ensi vuonnakin innokkaita fukubukuron hamstraajia riittää. Kallein fukubukuro saattaa maksaa jopa yli miljoona euroa, jolloin yleensä kyseessä on ökykorukauppa.
Osalle jengistä jännityskassin sisältö on luonnollisesti pettymys. Usein kassi ostetaan vain siksi, että muutkin ostavat, sellainen kuuluu ostaa ja se näyttää niin houkuttelevan jännittävältä. Hätä ei tosin ole käsillä siinäkään tapauksessa, että laukusta löytyisi läjä rumia retkuja: tokiolaisnaiset järjestävät usein alejen jälkeen kimppatreffejä, joilla vaihdellaan fukubukuroiden epäonnistuneita löydöksiä toisten kanssa.
Voisi kuvitella, että tällaiset yllätyshoukutukset ja suuret aleprosentit saisivat koko Tokion suoranaiseen kaaokseen. Näin ei kuitenkaan ole. Shoppailu massoissa on yhtä organisoidun järjestelmällistä kuin kaikki muukin massatoiminta, kuten suuret kansanjuhlat tai konserttitapahtumat. Jokainen kulkee siivosti jonossa oman paikkansa pitäen, kukaan ei etuile, törmäilyä väistellään tehokkaasti ja kaikille annetaan shoppailurauha. Kaukana on Stockan Hullujen Päivien katastrofaalisuus. Ihmisiä toki riittää ja määrä saattaa ahdistaa torikammoista, mutta pääasiassa, kunhan muistaa maltillisen etenemisen ja laittaa vaikka korkokengät jalkaan, ettei pääse liikkumaan liian lujaa, alennusmyynneistä voi selvitä hengissä.
Luulisi, että näin talouslaman aikana ostoshärdelli olisi hillitympää ja etenkään fukubukuroihin ei noin vain kapsahdettaisi. Mutta mitä vielä! Monet sanovat, että erityisesti juuri nyt fukubukuro kannattaa, sillä siten vasta pystyykin säästämään. Monet myös sanovat, että yllärikassilla saa iloa ankeaan elämään: se on psykologinen apu vaikeuksien keskellä. Kauppiaat kertovat hekin, että kassien sisältöä jopa pyritään suunnittelemaan sen mukaan, että kassit mahdollisimman mukavasti ilahduttaisivat säästökuurin alla kamppailevaa japanilaista.
Sehän Tokiossa ei koskaan ole ratkaisu, että shoppailu lopetettaisiin!
