Teksti Mirka Kartano

Pakolaispäivän mielenosoittajien viesti Australian pääministerille ei jäänyt epäselväksi.

Australiassa vietetään parhaillaan pakolaisviikkoa. Melbournen tapahtumarikkaan viikon käynnisti maailman pakolaispäivänä järjestetty mielenosoitus, joka keräsi tuhansia melbournelaisia kaupungin kaduille. Protestin keskeinen teema oli täydellinen turhautuminen maan pakolaispolitiikkaan. Mielenosoittajien sanoma pääministeri Kevin Ruddille ja Australian hallitukselle oli yksikantainen: häpeä!

Huhtikuussa kirjoitin, kuinka Australian hallitus otti pakolaispolitiikassaan aimo harppauksen taaksepäin jäädyttämällä meriteitse maahan pyrkivien srilankalaisten ja afganilaisten turvapaikanhakijoiden viisumihakemukset. Kuluneen vajaan kolmen kuukauden aikana hallitus ei ole pyörtänyt jäädytyspäätöstään. Ei, vaikka Australian pakolaisneuvoston mukaan 45 kansalaisjärjestöä 16 maasta oli toukokuun alkuun mennessä moittinut hallituksen ihmisoikeuksia rikkovaa päätöstä.

Kevin Ruddin luotsaaman työväenpuolueen vuoden 2007 vaalimenestys oli monelle australialaiselle riemuvoitto. Entisen oikeistopääministeri John Howardin jälkeen Rudd edusti uutta suvaitsevaisuuden aikakautta, jonka kruunasi julkinen anteeksipyyntö aboriginaaleilta. Toiveikkaan alkutaipaleen jälkeen työväenpuolueen kannattajat ovat joutuneet nielemään katkeraa kalkkia. Pikku hiljaa Ruddista on kuoriutunut oikeistolaisia arvoja viljelevä punaniska. Viimeinen pisara on ollut pakolaispolitiikka, joka on taantunut Howardin ajoista tuttuun muottiin. Nyt rasisteja ollaan ”Australian rannikkoturvallisuuden” nimissä.

Kärkkäimmät arvostelijat puhuvat jo paluusta White Australia -aikakauteen. Viime viikkoina paheksuntaa on herättänyt muun muassa ”helvetin loukkuna” tunnetun Curtinin vastaanottokeskuksen jälleenavaus. Länsi-Australian takamailla sijaitseva pakolaiskeskus suljettiin jo kertaalleen – ja syystä. Pakolaisneuvoston mukaan vankilaa muistuttava, peruspalveluiden ulottumattomissa oleva keskus ei täytä sodan keskeltä paenneiden turvapaikanhakijoiden tarpeita.

Maailman pakolaispäivänä Melbournessa nähtiin kiihkeitä palopuheita hallitukselle, mutta myös aimo annos naurua, tanssia ja yhteisöllisyyttä. Australia on vastakohtien maa. Monikulttuurisessa, yliopistojen täyttämässä Melbournessa voi helposti unohtaa, että Australia on muutakin kuin sen suuret kaupungit, jonka asukkaat ovat suvaitsevaisimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Ihmiset ja politiikka kun tahtovat olla kaksi eri asiaa.