Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje osoitteesta voima.fi/uutiskirje.
Sosiaalisen median uutisvirrassa oikeistopopulistinen poliitikko vaatii Setan kouluvierailuja kiellettäväksi. Toinen pöyristyy sosiaaliturvan myöntämisestä romanihameiden hankintaan. Kolmas vertaa mahdollisuutta ilmoittaa rasismista viranomaisille George Orwellin 1984-klassikkoromaanin dystopiaan.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teetti hiljattain tutkimuksen sosiaalisen median vaikutuksesta nuorten maailmankuvaan. Se osoitti, että oikeistolainen sisältö hallitsee verkon keskustelualustoja. Näppituntumalta tämän havaitsemiseen ei olisi edes tarvittu tutkimusta – sen verran tymäkkä vinouma on omassa sosiaalisen median syötteessänikin.
Kyse ei ole vain käyttäjän omista mieltymyksistä. Vasemmistolaisesta maailmankuvastani huolimatta syötteelleni on käynyt kuten Sitran tutkimuksessa: oikeistolaista sisältöä näytetään painotetusti sekä vasemmistolaisesta että oikeistolaisesta politiikasta kiinnostuneille.
Tämä on johtanut siihen, että sosiaalinen media on nykyisin täynnä oikeistokonservatiivien halveksuvaa kiihotusta maahanmuuttajia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, tieteen ja taiteen tekijöitä, journalistista mediaa ja poliittisia vastustajia kohtaan.
Dokumentaristi Louis Theroux haastattelee tuoreessa Matka manosfääriin -dokumentissaan nais-, homo- ja transvihamielisyyttä uhkuvia influenssereita, joiden toiminnan motiiviksi tuntuu paljastuvan juuri sosiaalisen median rakenteellinen tuki tällaista sisällöntuotantoa kohtaan. Mielipiteisiin ja maailmankuvaan vaikuttamiseen heillä ei edes välttämättä ole erityistä kunnianhimoa, mutta provosoiva sisältö on itsessään kannattava bisnes: kun henkilöbrändi on rakennettu, voi sillä alkaa rahastaa.
Bisnes on kannattavaa alustoillekin, joille käyttäjien niillä tuhlaama aika on kirjaimellisesti rahaa. Kun päälle lyödään vielä Elon Muskin ja Mark Zuckerbergin kaltaisten alustamogulien omat ja Yhdysvaltain poliittiset intressit, ei mikään estä alustojen luisumista aina vain syvemmälle oikeistolaiseen kaninkoloon.
Sosiaalisesta mediasta on tullut itseään ruokkiva helvetinkone, joka vetoaa alhaisimpiin tunteisiimme: vihaan, ahneuteen ja kateuteen.
Suomessa hallituspuolue perussuomalaisten riveistä apinoidaan Trumpiin hurahtaneiden tapaa lietsoa pöyristymistä ja vihaa vähemmistöjä kohtaan avoimen valheellisten tai vähintään harhaanjohtavien väitteiden keinoin. Näin tehdään, koska sillä saa omalta äänestäjäkunnalta tykkäyksiä ja vinoutuneen algoritmin avulla poliittisilta vastustajilta pöyristystä.
Vihapuheelle rakennettu kommunikaatio kiehahtaa nopeasti poliittiseksi sekasorroksi. Yle Areenassa nähtävissä oleva dokumentti Southportin veitsihyökkäys osoittaa, miten joukkomurha lasten tanssityöpajassa johti laajoihin ja väkivaltaisiin maahanmuuttajavastaisiin mellakoihin – siitäkin huolimatta, että viranomaiset varta vasten kiistivät epäillyn olevan maahanmuuttaja.
Huomionarvoista on, kuinka tällaiseen vihaan ovat hurahtaneet myös perinteiset vasemmiston kannattajat. Dokumentissa haastatellaan muuraritaustaista radikaaliaktivistia, joka näkee kapinan maahanmuuttajia vastaan eräänlaisena riistettyjä työläisiä ja muita köyhiä puhuttelevana luokkakysymyksenä.
Aikamme ratkaiseva kysymys kuuluu: Miksi omasta yhteiskunnallisesta asemasta koettu katkeruus ei enää kanavoidu poliittisiin vaatimuksiin taloudellisia riistäjiä ja oikeistopuolueita kohtaan vaan toisten heikossa asemassa olevien ryhmien kiusaamiseen?
Äärioikeistolaisessa retoriikassa puhutaan – Matrix-elokuvaan viitaten – punaisesta pilleristä, joka muka auttaa näkemään yhteiskuntaa pyörittävän salaliiton tuolle puolen. Tuo vertauskuvallinen pilleri kuitenkin juuri vaivuttaa ottajansa harhakuvitelmaan, jossa kurjistumisen todelliset syylliset jäävät piiloon.
Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels ymmärsi hyvin miten tärkeä osa totalitäärisen yhteiskunnan rakentamista on kaiken viestinnän hallinta ja yhteiskunnallisten jännitteiden kanavoiminen vähemmistövihaan. Median kautta tapahtuvasta manipulaatiosta kirjoitti myös mainittu George Orwell. Kumpikaan ei edes osannut kuvitella sitä valtaa, jota nykyisen sosiaalisen median hallinnalla voi saavuttaa.
Mitä asialle sitten voi tehdä? On syytä tunnistaa, että äärioikeiston nousun käyttövoima, yhteiskunnallinen vieraantuneisuus, on todellista. Yhä useampi pohjoismaisen hyvinvointivaltionkin asukas kokee jääneensä sivuutetuksi ja vaille vaikutusvaltaa omaa elämäänsä kurjistaviin päätöksiin.
Vasemmistolaiset, vihreät ja muut edistykselliset voimat tarvitsevat poliittiseen sanomaansa terävämpää luokkanäkökulmaa, jotta ne onnistuvat näyttämään yhteiskunnan eriarvoistumisen todelliset syyt: laukalle päästetyn markkinakapitalismin ja vahvimpien puolta pitävän oikeistolaisen politiikan, jossa leikkaukset synnyttävät aina vain tarpeen uusille leikkauksille ja siinä sivussa suurta kärsimystä yhteiskunnan heikompiosaisille.
Poliittisessa vastakkainasettelussa pohjoismainen hyvinvointivaltio, liberaali demokratia ja ihmiskunnan eksistentiaalisiin ongelmiin vastaaminen eivät saa leimautua keskiluokan identiteettipolitiikaksi. Ehkä ratkaisevinta olisi ymmärtää, että vastaamalla vihaan vihalla on kamppailu hävitty jo alkumetreillä.
Eduskuntavaaleihin on noin vuosi. Kansalaisiin vaikutetaan sosiaalisessa mediassa joka päivä.
Jos nykymeno jatkuu Suomessakin, voi tulla eteen aika, jossa perinteisten tasavaltalaisten ja perustuslaillisten poliittisten voimien on unohdettava hetkeksi omat erimielisyytensä ja järjestäydyttävä yhdessä vihaa lietsovia tuhovoimia vastaan.
Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja toimittaja ja vihreiden varavaltuutettu Helsingin kaupunginvaltuustossa.
