
Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Read in English: Americans, do not mistake Finland for a climate utopia – our government is clearing our forests and backing down on climate action
Hyvät New York Timesin lukijat,
sallikaa minun sanoa, että Pohjoismaat nähdään kansainvälisessä keskustelussa usein jonkinlaisena onnelana. Tämä harhaluulo toistuu The New York Timesin tuoreessa artikkelissa, jossa pääministerimme Petteri Orpo esitetään edistyksellisen ilmastopolitiikan airuena.
Monelta suomalaiselta meni juttua lukiessa aamukahvi väärään kurkkuun, niin myös minulla. NYT esittää Orpon poliitikkona, joka tekee onnistunutta ilmastopolitiikkaa: ”Haasteista huolimatta Orpo haluaa näyttää, että radikaali toiminta on mahdollista”, lehti kirjoittaa.
Asia on täsmälleen päinvastoin.
Arvioni mukaan noin 100 % suomalaisista vakavasti otettavista tutkijoista ja luonnonsuojelujärjestöistä arvioi, että Orpon hallitus tekee ilmastolle ja luonnolle tuhoisaa politiikkaa.
Mainitsen muutamia esimerkkejä.
Orpon johdolla maamme metsien hakkuut kiihtyvät entisestään. Metsäteollisuutemme on kehitetty raaka-ainetta tuhlailevaksi, ja koska puukauppa Venäjän kanssa on surkastunut, puuta pitää ostaa jostakin.
Siksi hallitus on päättänyt, että valtion metsäyhtiön pitää tuottaa yhä enemmän rahaa valtion kassaan hakkaamalla yhteisiä metsiämme. Koska valtio on maamme suurin metsänomistaja, tällä on suuri merkitys ilmastokriisin ja luontokadon kannalta.
Päätös ei voisi olla epäonnistuneempi. Lajikato etenee hakkuiden lisääntyessä, ja uhanalaisten metsälajien lukumäärä kasvaa ennätysvauhtia. Myös Suomen ilmastotavoitteet on pitkälti sidottu metsiin ja niiden kykyyn sitoa hiilidioksidia ilmakehästä. Kehitys kulkee kuitenkin täysin väärään suuntaan: suurten hakkuiden takia maamme metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi.
Muutkin maamme ilmastotoimet ovat riittämättömiä.
On todennäköistä, että Suomi ei tule saavuttamaan edistyksellistä tavoitettaan olla hiilineutraali vuonna 2035 – ainakaan ilman merkittäviä lisätoimia. Suomalaiset yliopistotutkijat, luonnonsuojelujärjestöt, eduskunnan ympäristövaliokunta ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ovat tätä mieltä.
Vaikuttavia lisätoimia Orpon hallitus ei ole tehnyt. Itse asiassa ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt veivät juuri Orpon hallituksen riittämättömät ilmastotoimet oikeuteen.
Lisäksi on hyvä muistaa että Suomi yhdessä muiden Euroopan maiden kanssa ulkoistaa päästönsä globaaliin etelään. Vaikka sähköauto olisi päästötön Suomessa, sen valmistus saastuttaa toisella puolella maailmaa.
Orpon kunniaksi on sanottava, että hän on taitava poliitikko. Hän lähetti vastikään EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille kirjeen, jossa hän sekä kannattaa että ei kannata EU:n ilmastotavoitteita. Siinä Orpo ja hänen ruotsalainen virkaveljensä vaativat, että komissio antaisi Suomelle ja Ruotsille helpotuksia aiempaan EU:n ilmastotavoitteeseen.
Muiden EU-maiden pitäisi Orpon mielestä noudattaa ilmastotavoitteita, mutta ei Suomen ja Ruotsin.
Entä sitten luonnonsuojelu? Suomi on sitoutunut sekä osana Euroopan unionia että Montrealin luontokokouksessa suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueestaan. Etenkin vanhoja, luonnontilaisia metsiä pitäisi suojella, koska ne ovat monille lajeille elintärkeitä, ja tätä edellyttää myös Euroopan unioni jäsenmailtaan.
Jäsenmaat saivat tehtäväkseen luoda yhteisten ohjeiden pohjalta kansalliset tieteeseen perustuvat määritelmät suojeltaville metsille. Kun Petteri Orpon hallitus toi esityksensä määritelmäksi julki, putosivat tutkijat ja luonnonsuojelijat tuoleiltaan järkytyksestä. Vanhojen ja luonnontilaisten metsien määritelmät ovat tarkoitushakuisesti niin suppeat, ettei suuresta osasta maata enää löydy suojeltavaa.
EU:n biodiversiteettitavoite ei Suomen osalta toteudu, lausui ekologian professori, maamme riippumattoman luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Tärkeä tavoite Euroopan unionissa on myös ympäristön ennallistaminen. Suomi on sitoutunut palauttamaan ympäristöä mahdollisimman luonnontilaiseksi, siis korjaamaan ihmisen aiheuttamia vaurioita luonnossa, jotta ekosysteemi jälleen toimisi. Esimerkiksi aikanaan meillä kuivattiin soita, joille istutettiin metsää.
Ympäristöä pitäisi ennallistaa, jotta EU:n ilmasto- ja luontotavoitteisiin voidaan päästä. Petteri Orpon hallitus vastusti ennallistamisasetusta Euroopan unionissa loppuun asti.
Hyvät lukijamme Amerikassa, älkää ymmärtäkö minua väärin. Suomi on hieno ja minulle kaikkein rakkain maa. Mutta Yhdysvalloissa katsotaan usein kohti Pohjoismaita ihannoiden, mikä varmasti lohduttaa teitä ja tarjoaa pakotien pois vaikeasta nykyhetkestä. Mutta Suomi ei ole mikään ilmastoutopia tai onnela, vaikka ulkomailla niin haluaisitte uskoa.
Olisi meillä siihen mahdollisuudet, mutta päättäjämme Petteri Orpon johdolla eivät halua edistää kestävää politiikkaa.
Täällä luonto kärsii, ja kuten oletettavasti teilläkin, meilläkin se johtuu sisäpolitiikasta. Orpon hallitukseen kuuluu puolueita maltillisesta oikeistosta äärioikeistoon, ja tiukalla talouskuripolitiikallaan se on pudottanut valtavan määrän suomalaisia köyhyyteen. Tähän liittyvät sisäpoliittiset diilit ovat yksi syy, jonka vuoksi ilmastotoimet romuttuivat.
Hyvät New York Timesin lukijat, palaan vielä mainion lehtenne haastatteluun, jossa pääministerimme Petteri Orpo lausui ilmastotoimista näin: ”Voimme muuttaa käytöstämme leikkaamatta hyvinvoinnistamme”.
Älkää uskoko häntä. Suomi ei ole muuttanut käytöstään, ja köyhiltä hyvinvointi leikattiin pois.
Rehellisemmän kuvan Orpon puheista saa lauseesta, jolla hän jatkaa edellistä väitettään: ”Meidän täytyy vain uskoa, että se on mahdollista ja jatkaa työtämme.”
Suomen nykyinen ilmastopolitiikka perustuu siis siihen, että uskotellaan kaiken olevan hyvin, mutta jatketaan kuten ennenkin. Ilmastohätätila ei tällä pysähdy.
Toivottavasti teillä siellä Yhdysvalloissa menee paremmin.
Parhain terveisin
Kukka-Maria Ahokas
Voiman metsätoimituksen vastuutoimittaja
Voima on Suomen suurin yhteiskunnallinen kulttuurilehti.
Voiman metsätoimitusta on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.