Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Heittivät jazz-sivuilta hevon kuuseen. Ihan hyvä, jää aikaa oikeaan elämään.
Turha ampua tussarilla lentäviä lintuja siipeen. Saattavat kirota kerran, nousta kuin Fenix-lintu tuhkasta ja palata pokkana entiselle lentoreitilleen.
Melskasin Jazz Reflectionsin henkilökunnan viesteissä: Estän ton yhden idiootin pääsyn lisäämään tyhjäpäisiä kommenttejaan. Haitaksi koko sivustolle. Ja koittakaa nyt helvetissä panna uusia musiikkilinkkejä ja kuvia eikä vaan koko ajan samoja vanhoja! Tämä on pirun iso sivu! Mulle voitte tehdä mitä haluatte…
Heittivät mut hevon kuuseen ja ottivat sen mulkvistin takaisin ”kommenteineen”.
Toisaalta ihan hyvä, ei tarvitse enää ohjelmoida sinne ja aikaakin jää enemmän oikeaan elämään.
Viime syksynä kävin kuuntelemassa Annika Mustosta, Jazz-Espan duunikaveriani Kansallisteatterin Lavaklubilla.
Tiesin, että kollega harrastaa tollasta, mutten ollut koskaan kuullut livenä. Siis jumankauta!
Istuttiin Annikan mutsin kanssa samalla sohvalla. Tismalleen samassa paikassa istuin tänä syksynä Aili Ikosen ja HERDin huikean Jazzbasillin vielä huikeammissa julkkareissa kylki kyljessä Vieno Kekkosen kanssa. Näin lähellä Vienoa en olekaan ollut. Mitä nyt teinihipoissa 60-luvulla kerran vahingossa hipaistiin.
Lauantaina päätin palata vanhaan kantapaikkaani Ollen Sture Jazz Bariin kuuntelemaan Annikaa ja sen bändiä. Pääsin vanhalle istumapaikalleni. Magda sittas nyt käytävän toisella puolella, mutta vieressäni oli nyt Annikan mutsi ja fatsi.
Annika vetäisi bändeineen jazzeinta jazzia mitä olen Sturessa koskaan kuullut.
Ainoa mikä jäi närästämään illasta oli Annikan tyyli esitellä minut tutuilleen: ”apulaiseni Jazz-Espalta”. (= Äidin pikku apulainen, ei stna!!)
Kuvassa Annika Mustonen, kuva Pirjo Aittomaki.
Sturesta hyppäsin dösään ja painuin Nyyrikkiin kuuntelemaan Douglas Pashleyn trioa.
Vade Mikkola tuurasi Ville Huolmania bassossa. Kysyin Vadelta onko äiti paikalla. Ei ollut.
Douglas on varsinainen Kanadan lahja Suomen musiikille! Douglas muisti taas kiitellä Bill Evans-linkkejäni omilla FB-sivuillani. Vastasin, että nythän niitä taas tulee, kun astuin askeleen taaksepäin.
Sunnuntaina skraitassani soi Jamazen esikoislevy Around the World, viisiosainen maailmanmusiikkikonsertto. Hieno! Elna Romberg, Rob Dominis, Kaisa Mäensivu ja Mika Säily esittivät levyn musikkia Jazz-Espalla elokuun alussa.
On ihmeen hyvä kotiin tulla taas.
