Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Paula Kultanen Ribas
Kylmyys ja etelänmatkat vai lämpö ilman lomia?
Kuten arvata saattaa, aikaistetut vaalit ja oikeistohallituksen astuminen puikkoihin ei helpottanut Espanjan kriisiä millään tavalla, päinvastoin. Espanjalaisten lehtien otsikot kielivät melkeinpä hätätilasta.
Työttömyys on jatkuvassa kasvussa, nuorisotyöttömyys ylitti kriittisen 50 prosentin rajan, julkisten virkojen palkkoja leikataan kovalla kädellä, samoin työttömyystukia, suurten kaupunkien kadut täyttyvät sadoista tuhansista mielenosoittajista, ammattiliitot eivät saa hallitukselta minkäänlaista vastausta parannusehdotuksiinsa ja maassa puuhaillaan parhaillaan jo tässä kuussa alkavaa yleislakkoa.
Samaan aikaan Espanjan lehdistö jaksaa hehkuttaa Suomen hallituksen tekemiä työläisten oikeuksia turvaavia uudistuksia, työttömyystukien korotuksia ja yleistä asumistukea.
Barcelonassa asuvat ystäväni pärjäävät tahoillaan kuka mitenkin. Suurin osa pohjoismaalaisista ja briteistä saa tulonsa amerikkalaisilta tai englantilaisilta firmoilta, jotka ovat siirtäneet asiakaspalvelupisteensä matalampien palkkojen ja pienempien sosiaalimaksujen Espanjaan. Halvempien kustannusten lisäksi Espanjassa asuvat suostuvat työskentelemään pidempiä päiviä ja viettämään vain minimaalisia lomia.
Eräskin amerikkalaisessa toimistossa työskennellyt suomalaisystäväni valitteli, ettei ollut koko vuoden aikana ehtinyt nähdä edes Barcelonan tärkeimpiä nähtävyyksiä, testata kuuluisia ravintoloita tai käydä konserteissa, sillä 12-tuntiset työpäivät veivät kaikki mehut ja silti palkka riitti vain vuokraan ja elämiskustannuksiin. Niinpä hän palasi Suomeen.
Toisilla palkka kyllä riittäisi vaikka matkusteluun, mutta lomapäiviä on niukasti eikä niistä juuri jousteta.
Barcelonassa syntynyt, ikänsä tehtaissa ja varastoissa työskennellyt ystäväni puolestaan menetti työkykynsä masennuksen vuoksi ja joutui 36-vuotiaana muuttamaan takaisin vanhempiensa luo, sillä työttömyystuen katkettua ei ole olemassa mitään muuta tukea, jonka varassa elää. Hän ja monet muut paikalliset lukevat kadehtien juttuja Suomen tukiverkostoista.
Työuupumus ei kuitenkaan uhkaa vain toimisto- ja varastotyöläisiä, vaan myös oman alansa töitä tekeviä. Itselläni ei yrittäjänä ollut lomaa vuosiin, mutta ei myöskään vakituisessa työsuhteessa valokuvaajan hommia tehneellä ystävälläni. Hänkin on alkanut miettiä Suomeen paluuta.
Miksi kurjissa työoloissa porskuttelevat espanjalaiset eivät sitten harkitse muuttavansa Suomeen? Joukkomuuton merkittävin estäjä on mikäs muukaan kuin ilmasto. Suurin osa barcelonalaista ystävistäni sanoo olevansa valmis kärsimään mitä tahansa paitsi kylmyyttä ja pimeyttä. He tarvitsevat viikonloppuja hiekkarannalla, ruokataukoa parvekkeen aurinkotuolissa, iltapäiväkäyskentelyä palmujen miehittämissä puistoissa ja pitkiä sunnuntailounaita terassilla.
Taitaakin olla niin, että suomalaiset tarvitsevat isot palkat ja pitkät lomat säännöllisiä etelänmatkoja varten, siinä missä espanjalaiset pärjäävät ilman, kun arki auringon alla tuntuu juhlalta omilla kotikonnuillakin.
