HenkilökohtaistaKirjoittanut Oona Juutinen

Älä lue aamukahvin kanssa

Lukuaika: 2 minuuttia

Älä lue aamukahvin kanssa

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Oona Juutinen

Lopunajan lauseet: The Walking Dead (Compendium Volume 1).

Zombit ovat juuri nyt muodissa, ja hyvä niin: ilman zombitrendiä en olisi ehkä koskaan törmännyt nykyään televisiosarjanakin tunnettuun The Walking Dead -sarjakuvaan. Pitkään kulttimainetta nauttinut sarjakuva seuraa pikkukaupungin poliisi Rick Grimesia, jolla ei ole helppoa: jo ensimmäisellä sivulla mies saa luodista. Kun Rick sitten herää koomasta tyhjässä sairaalassa ja lähtee etsimään perhettään autioituneesta pikkukaupungista, hänelle käy pian ilmi, että maailma on muuttunut peruuttamattomalla tavalla.

Vuodesta 2004 alkaen ilmestynyt sarjakuva seuraa Rickin ja vaihtelevan selviytyjäporukan pyrkimyksiä pärjätä maassa, jota yhtäkkiä kansoittavat kävelevät ruumiit. Selviytymistaistelu ajaa heitä erilaisten sattumusten, onnen ja lähinnä onnettomuuksien kautta paikasta toiseen heidän yrittäessään löytää turvasatamaa, jossa elämää voitaisiin alkaa rakentaa uudelleen. Sarjakuvan perusideassa ei siis ole mitään kovin uutta ja mullistavaa, mutta tästä huolimatta The Walking Dead on kerrassaan vaikuttava tarina, johon verrattavaa en ihan heti keksi.

mainos

Lähes kaikkia hyviä zombitarinoita yhdistää se, että vaikka zombit ovatkin lainanneet nimensä koko genremääritelmälle, eivät ne ole kertomusten päähenkilöitä. Myös The Walking Deadissa elävät kuolleet ovat työkaluja, taustakangasta, jota vasten kerrotaan aivan muita tarinoita: tarinoita menetyksistä ja vaikeista valinnoista, henkilöistä suurten haasteiden edessä. Siitä, miten ihmiset usein ovat suurempia hirviöitä ja toisilleen suuremmaksi vaaraksi kuin yksikään leukojaan louskuttava ruumis koskaan voisi olla.

Kyseessä ei siis todellakaan ole hassunhauska, aamukahvin kanssa luettava sarjakuva. Itse asiassa The Walking Dead on hetkittäin niin brutaali, kahvit menisivät takuuvarmasti väärään kurkkuun. Välillä kannet tekisi melkein mieli lyödä kiinni ja olla lukematta enempää, vain voidakseen välttyä tiedolta siitä mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu. Sarjan rankkuus ei kuitenkaan johdu zombisisälmyksistä ja halkeilevista päistä (joita niitäkin kyllä riittää, ja runsaasti sittenkin) vaan siitä, miten julmasti sarjan kirjoittaja Robert Kirkman henkilöitään kohtelee. Armoa ei anneta, ja sarjan edetessä henkilöistä yksi jos toinenkin alkaa brakata henkisesti. Jopa selviytyjäporukan johtajana toimiva kiltti kyttä Rick alkaa muuttua epävakaaksi ja tehdä päätöksiä, joiden hyvyydestä tai oikeutuksesta lukija ei aina ole varma.

Edes tarinan päähenkilö ei siis ole kolhuton sankari, vaan inhimillinen ja kärsivä ihminen. Tämän kautta sarjakuva pakottaa pohtimaan erilaisia vaikeita tilanteita sekä sitä mitä itse tekisi sellaisten osuessa kohdalle. Kenet saa tappaa? Eikö ketään? Entä jos oma ja rakkaiden henki on kyseessä? Kun kyseessä on valintatilanne, jossa yksikään ulottuvilla olevista vaihtoehdoista ei ole hyvä, minkä huonoista vaihtoehdoista valitsisit? Ja miten oikeuttaisit sen itsellesi?

Tiiliskivimäinen ensimmäinen compendium-kokoelma niputtaa yhteen sarjan numerot 1–48, mutta jättää ranteet rikkovasta painostaan huolimatta kaipaamaan lisää. Kirkman on onneksi kynäillyt tarinaansa jo reilut sata osaa, joten luettava ei ole ihan heti loppumassa.

Myöskään jatkuvasti kasvavalle zombitrendille ei näy loppua. Elävien kuolleiden suosion syitä voi toki vain arvailla, mutta itse olen taipuvainen olemaan samaa mieltä Book of the Dead: The Complete History of Zombie Cinema -kirjan kirjoittaneen Jamie Russelin kanssa. Russelin mukaan kalmot yksinkertaisesti kuvaavat tätä aikaa:

“Poliitikkomme eivät välitä meistä, pankkimme pitävät meitä velkaorjina, media kohtelee meitä kuin idiootteja. Samanaikaisesti kapitalismi horjuu vaarallisesti romahtamisen reunalla ja militantti ateismi haastaa uskonnolliset varmuudet kuolemasta ja tuonpuoleisesta elämästä. Zombit – kuoleman, orjuuden ja sosiaalisten mullistusten ikuinen symboli – ovat täydellinen metaforinen hirviö meidän ajallemme.”

“Plus they make great targets for headshots.”

Kirkman, Adlard, Rathburn, Moore: The Walking Dead – Compendium 1. Image Comics 2009. 1 088 s.

The Walking Dead -tv-sarja Foxilla sunnuntaisin.