Teksti Hannele Huhtala

Miten viettää naistenpäivää.

Liityin Naistoimittajat ry:hyn muutama vuosi sitten ja tänä keväänä päädyin sen hallitukseen varajäseneksi. Kuukausi sitten yhdistys valitsi työtoverini Susanna Kuparisen vuoden kellokkaaksi. Kellokkaaksi valitaan vuosittain henkilö, joka on merkittävällä tavalla kiinnittänyt huomiota ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen.

Nelikymmenvuotisen historian aikana palkinto on muutamia kertoja annettu myös miehelle. Kun Kuparisen palkitsemisesta uutisoitiin Facebookissa, osui silmääni keskustelu siitä, miten joku mies koki heti naistoimittajien järjestön uhaksi. Sama henkilö pohti, että onko olemassa miestoimittajien yhdistystä ja liittyisikö hän siihen, jos sellainen olisi.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Minä, tasa-arvon kannattaja, haluan välttää separatismia. En usko feminismissä siihen, että pelkästään naiset hoitaisivat ihan kaikki asiat paremmin. Enkä pidä muutenkaan kahtia jakautuneesta maailmasta, miesten ja naisten töistä.

Tiedän, että sukupuolen mukainen jako ei kaikkien kohdalla edes ole niin yksinkertainen kuin valtavirran cis-naisilla ja -miehillä.

Mutta kun yhä edelleen täytyy hokea, että keskimäärin naisen euro on Suomessa 80 senttiä, niin ei sisaroituminen kai voi olla ihan hirveä vääryys: että oppii vanhemmilta kollegoilta niksejä työntekoon ja pääsee keskustelemaan työpaikkojen ongelmista ja yrittää ratkoa niitä. Yrittää raottaa yhä miesvoittoista toimittajien maailmaa löytämällä oman paikkansa alalla naisena.

Tarkoitus ei ole alistaa tai väheksyä ketään.

Naistenpäivän aattona 7. maaliskuuta Helsingissä järjestetään Suuri väittelyilta. Aiheina ovat sananvapaus ja journalismi. Kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Mikael Jungner keskustelevat sananvapauslainsäädännöstä, ohjaaja Jari Halonen ja blogaaja Henry Laasanen naisen saamisesta ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borg ja entinen päätoimittaja Ulla-Maija Paavilainen laihdutusjournalismista.

Keskustelun kommentaattorina on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen esimies Lauri Malkavaara. Tämä keskustelutilaisuus näyttää syntyneen kaikkien nettihuutelijoiden, pahastujien ja virallisten loukkaantujien iloksi.

Ja onhan se nyt aika hauskaa, että tilaisuuden ainoa nainen puhuu laihduttamisesta ja tosiaan naistenpäivän aattona Laasanenkin pääsee taas puhumaan seksiä pihtaavien naisten vallasta.

Hohhoijaa.

Jotenkin toivoisin, että naisilla olisi muutakin sanottavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ärsyttävääkin sanottavaa. Naistenpäivälle toivonkin sisarellista henkeä. Naiset voisivat tukea toinen toistaan ja niitä miehiäkin, mutta valta-asetelmia ei ole enää syytä pönkittää.

Toivoisin että seksin antamisesta saisi päättää kukin nainen itse ja että kommentaattoreiksi löytyisi teräviä naisia. Kellokkailla on vielä tehtävää.

• 5.3.2014
• Kirjoittanut Hannele Huhtala