Teksti Jari Tamminen

Toimittaja rakastaa & vihaa Flow-festivaalia. Voiko vittuiluparaatista päästä yli?

Kuinka paljon asiakkaita voi kyykyttää ilman, että kukaan oikeastaan välittää? Sitä pohdin vaimoni kanssa vuosi sitten, Flow’n jälkeen. Vastausta emme tietenkään tiedä, mutta ilmeisesti aika paljon.

On selvää, että taiteellisesti Flow on heittämällä parasta, mitä Suomessa on tarjolla – ainakin minun musiikkimaulleni. On Flow’ta vuosien varrella turvotettu kaikenmoisella indiellä ja mainstreamilla, mutta alkuvuosien urbaani rytmimusiikki (mitä se nyt sitten onkaan) ja kokeellinen pörinä ovat säilyneet sen tosi hipsterin tarjonnan ohessa.

Ammatillisesti katsoen Flow on myös paras paikka käydä tarkastamassa kiinnostavia esiintyjiä, entuudestaan tuttuja ja tuntemattomia. Pikaisella päänrapsuttelulla mieleen tulee luokkaa parikymmentä juttua, jotka olen kirjoittanut Flow’ssa esiintyneistä artisteista. Päälle voi vielä laskea arvostelut ja muun sälän. Suht hyvin yhdeksättä vuottaan aloittavalta festivaalilta.

Edes perjantain avaava Jukka Poika ei kykene horjuttamaan Flow’n asemaa.

Eivätkä ne hipsteritkään minua häiritse. Helsinki Fashion Week -lisänimen saaneilla kemuilla voi norkoilla kokemukseni mukaan oikein hyvin vanhassa t-paidassa ja antaa niiden pynttäytyä, jotka siitä diggaavat. Kukin tavallaan.

Mutta sitten se ongelmallinen puoli. Viime vuonna järjestyksenvalvojat kyykyttivät minua ja kavereitani useaankin kertaan, eikä tämä johtunut suinkaan humalatilasta (ehkä korkeintaan sen puuttumisesta). Saman suuntaisia kommentteja kuulin lisää useista lähteistä festariviikonlopun jälkeen.

Räikein esimerkki järkkärien epäpätevyydestä ajoittui lauantai-illalle, jolloin hyvin raskaana ollut vaimoni sai supistuksia ja olimme pakotettuja poistumaan alueelta ripeässä tahdissa. Ei vauva syntymässä ollut, mutta ei vaimolla iisiäkään ollut. Suuntasimme suorinta tietä lähimmälle, Sörnäisten rantatien puoleiselle portille. Henkilökunta kuitenkin esti ulospääsymme, vaikka selitimme snadisti kriittisen ja sitäkin kivuliaamman tilanteen. Kommentti kuului että: ”Menkää ulos sieltä Kalasataman päästä tai menkää ensiapuun, tästä ette pääse”.

Ei paljoa auttanut huomautus hätätilasta tai pressipassilaisten saamasta ohjeistuksesta käyttää juurikin kyseessä olevaa porttia. Siinä sitten taapersimme festivaalialueen ympäri ja kiroilimme.

Joku voi tietysti tässä vaiheessa sanoa, että mikäli ei pysty liikkumaan raskauden (tai muun syyn) takia rajoituksetta, on parempi jäädä kotiin. Me emme ole ajatelleet asiaa ihan niin, mutta Suvilahdessa kokemamme jälkeen olemme olleet pakotettuja miettimään tätäkin uudemman kerran.

Tarkoituksenamme oli saapua paikalle seuraavana päivänä kaksivuotiaan esikoisemme kanssa. Sunnuntaitahan mainostetaan sellaisena lapsiystävällisenä päivä. Edellispäivän vittuiluparaatin päälle emme tietenkään voineet edes harkita tuovamme jälkikasvuamme Suvilahteen, eikä vaimo todennäköisesti tule enää ikinä astumaan jalallaan Flow-bileisiin.

Ainakin lapsiystävällisiä sunnuntaipäiviä suunniteltaessa järkkäreitä toivoisi muistutettavan siitä, että jos lapsi esimerkiksi säikähtää kovaa ääntä tai väkijoukot rupeavat pelottamaan, on paikalta päästävä välittömästi eikä silloin käsketä ”kiertää Kalasataman portista”. Voiko Flow’n järkkäreihin luottaa tämän kanssa? Itse en voi, vaikka poikani tänäkin sunnuntaina Suvilahteen kernaasti veisin.

Lähetin tietenkin palautetta kokemuksistani festivaalin johdolle ja tiedotusosastolle. Vastaus oli – omalla elämänkokemuksellani tulkittuna – kohteliaasti muotoiltu ”Haistakaa paska”. Sen sijaan, että festivaaliorganisaatio olisi itse kommentoinut tai vastannut kritiikkiin, se välitti minulle järkkäreistä vastanneen yhtiön, Local Crew’n Juri Pakarisen selityksen tapahtuneesta.

”Rantatien portin osalta […] siellä on ollut meiltä ilmeisen huono henkilövalinta töissä. […] Pyrimme jatkossa kouluttamaan henkilökuntamme paremmin jotta vastaavilta vältyttäisiin.”

Näyttäisivät edes reilusti sentteriä. Samainen Local Crew vastaan myös tämän vuoden järjestyshenkilökunnasta.

Tämä kyykytys – sen lisäksi että se loukkasi – hämmensi. Ei Suvilahdessa järjestyshäiriöitä juurikaan ole, järkkärien tärkein tehtävä lienee alueella liikkumisen sujuvuudesta huolehtimisen. Tähän tehtävään pomottaminen istuu huonosti.

Erityisen kiusallinen Flow’lle itselleen saattaa olla esimerkiksi tilanne, jossa järjestyksenvalvoja ja hänen esimiehensä avautuivat oikein urakalla Circon ulkopuolella porukalle, joka oli huomauttanut järkkärien virheellisestä toiminnasta. Tuota avautumista vastaan ottaneeseen ryhmään kuului muun muassa muusikko-arkkitehti Tuomas Toivonen, joka muuten esiintyy tänä vuonna festivaaleilla.

Toki Local Crew’n Pakarinen tätäkin pyydettäessä kommentoi, mutta ei sekään vastaus ihan vakuuttanut. Asialla oli kuulemma eri firman jampat, vaikka Local Crew’n alaisuudessa työskentelivätkin.

”[A]sia on käyty [henkilökunnan] kanssa läpi ja tieto ei ole siellä valunut alaspäin. Tästä sain silloin tapahtuman jälkeen tiedon ja olen pahoillani siitä että siellä on toimittu vastoin ohjeita.”

Kukaan ei oikein tunnu ottavan vastuuta ylilyönneistä ja asiattomasta käytöksestä, ehkä ketään ei oikeastaan kiinnosta. Aina moka on jonkun toisen.

Olen minä tänäkin vuonna Flow’hun akkreditoitunut ja ohjelma näyttää todella hyvältä. En vaan ole ihan varma, voinko Suvilahteen mennä. Työn puolesta ehdottomasti pitäisi, mutta mihin se raja pitäisi vetää? Kuinka huonoa kohtelua pitää sietää?

Täytyy varmaan ulkoistaa tämäkin päätös Facebookille. Sosiaalinen media on kerta toisensa jälkeen osoittanut kykynsä päättää toimittajan puolesta.

Lopuksi vielä niitä Flow’ssa jossain vaiheessa esiintyneitä tai tänä vuonna esiintyviä artisteja esitteleviä artikkeleita vuosien varrelta, sattumanvaraisessa järjestyksessä. Paljon mahtuu hyvää joukkoon: Pepe Deluxé, Nicole Willis & The Soul Investigators, Nitin Sawhney, Tuomas Toivonen, MF Doom, Five Corners Quintet, Dalindèo, Mattip, Verneri Pohjola & Tuomo Prättälä, Quintessence, Sasu Ripatti, Mulatu Astatke, Julma Henri (aka. Pepsi P), Mika Rättö, Tomi Leppänen, Samuli Kosminen ja Jussi Eronen.