Teksti Mirka Kartano

Tilastokeskus jäljittää parhaillaan 22 miljoonaa australialaista.

Viime viikolla ovelleni koputti väestönlaskija. Reilu kaksi vuotta maassa asuneena olin ensimmäistä kertaa päätymässä virallisiin tilastoihin. Siinä missä Suomessa muuttoilmoitusjärjestelmä ja muut valtion rekisterit hoitavat ihmisten paikoituksen ja tilastoinnin, Australiassa tiedot kerätään käsipelillä. Viiden vuoden välein toimitettava laskenta on pakollinen ja koskee kaikkia Australiassa oleilevia.

Käytännössä homma hoituu niin, että väestönlaskijat kiertävät kaikki maan asutukset ja asunnot jakaen kyselykaavakkeen ja tietoa tilastoinnista. Itse kyselyn voi täyttää jälkikäteen netissä, palauttaa väestönlaskijalle tai lähettää postitse. Kaavakkeeseen rustataan henkilötietoja vanhempien synnyinmaasta, kotikieleen ja vuosituloihin. Omalla kohdallani tilastokeskusta kiinnostaa myös tiedot maahanmuuttovuodesta, kielitaidosta ja oleskeluluvasta.

Koska Australiassa ei ole sosiaaliturvatunnuksia tai henkilönumeroita tiedot maan asukkaista ovat hajallaan eri viranomaisrekistereissä. Esimerkiksi asunnosta toiseen muuttoa ei ilmoiteta edes postille. Henkilökohtaisten asioiden utelu ei sovi individualistiyhteiskunnan psyykelle. Australialaispuolisoni sukulainenkin totesi suomalaissysteemin olevan ”kommunistinen”, kun luettelin mitä kaikkea viranomaistahot meistä kotimaassa tietävät.

Yksityissuojaansa ylistäville ausseille väestönlaskentaa mainostetaankin sen hyödyllisyydellä. Demografian avulla kun voidaan – ainakin teoriassa – suunnitella parempia asuinalueita, palveluja ja teitä. Kaikkia tämä ei kuitenkaan vakuuta. Verkossa keskusteltiin ennen väestönlaskentaa mitä hämärimmistä salaliittoteorioista ja arvuuteltiin kilpaa minne kaikkialle oman talouden tiedot mahdollisesti päätyvät. Skeptikoistakin suurin osa rustaa kaavakkeensa mukisematta, vaikka osa päätyykin sepittelemään sinne omiaan.

Väestönlaskenta paljastaa myös edistysaskelia australialaisessa yhteiskunnassa ja sen asenteissa. Tänä vuonna esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliitto tunnustetaan ensimmäistä kertaa tilastoinnissa. Samaa sukupuolta olevat parit eivät edelleenkään voi mennä naimisiin Australiassa, mutta ulkomailla vihkiytyneet saavat nyt merkitä siviilisäädykseen ”naimisissa”.