Teksti Oksana Tšelyševa

Valko-Venäjällä ihmisoikeusaktivistien pidätyksien määrä kasvaa.

Viime päivinä virallinen Minsk on kuumeisesti sekoittanut pakkaa liittyen joulukuun 19. päivän pidätyksiin ja vangitsemisiin järjestysrikkomuksen perusteella. Jotkut pidätetyistä on väliaikaisesti vapautettu sillä ehdolla, että he eivät poistu kaupungista. Samaan aikaan kasvaa niiden ihmisten määrä, joita syytetään mellakoiden suunnittelusta ja niihin osallistumisesta.

28. tammikuuta Charter 97:n toimittaja Natalie Radina on yllättäen päässyt KGB:n pidätyssellistä. Vladimir Kobets, joka on Andrei Sannikovin vaalitukiryhmän johtaja, vapautettiin keskellä yötä 27. tammikuuta.

Tammikuun 28. päivänä Vladimir Nekljajevin toimia alettiin jälleen virallisesti tutkia. Häntä kuulusteltiin ensimmäistä kertaa joulukuun 29. päivän jälkeen. Tuntuu omituiselta iloita tällaisesta asiasta, mutta Nekljajevin ystäville ja perheelle se on iloitsemisen paikka: hänen lakimiehensä Tamara Sidorenko pääsi tapaamaan asiakastaan ensimmäisen kerran sitten joulukuun 29. päivän. Sidorenko kertoi Valko-Venäjän partisaanille, että ”Nekljajev on elossa, näyttää hyväkuntoiselta ja voi hyvin”.

Mutta onko tässä riittävästi, jotta voimme tulkita viimeaikaiset tapahtumat toivonkipinäksi siitä, että Lukašenka arvioisi uudelleen toimensa mielenosoitusten tukahduttamiseksi?

Ei liene sattuma, että syytetyt vapautetaan valikoidusti Euroopan ministerineuvoston tapaamisen kynnyksellä. Tammikuun 31. päivänä ministerit antoivat lopullisen päätöksensä koskien Lukašenkan hallintoon kohdistuvia pakotteita.

Kaikki tuo saattaa olla vain ele PR:n vuoksi. Sitä Minsk tarvitsee houkutellakseen EU:n pehmentämään sanktionsa Lukašenkaa kohtaan. Ja se saattaa osoittautua tehokkaaksi, mikäli lukuisten syytettyjen vapauttamisesta syntynyt ilo saa sekä Strasbourgin että Brysselin sulkemaan silmänsä todellisuudelta.

Tällä hetkellä syytettynä on 37 ihmistä.

Valkovenäläiset ihmisoikeusaktivistit kertovat, että menossa on tukahduttamistoimien toinen aalto. Tammikuun 12. päivänä 26-vuotias Dmitri Bulavin sai puhelinsoiton, jossa häntä vaadittiin tulemaan jututettavaksi Minskin Frunzen alueen poliisilaitokselle. Dmitri oli yksi joulukuun 19. päivänä pidätetyistä. Hän sai iskun päähänsä, kun OMONin joukot kävivät häneen käsiksi.

Hänen saamansa vammat olivat niin vakavia, että vankilaan jouduttiin kutsumaan ambulanssi. Dmitrin päävamma tikattiin. Sen jälkeen hän pysyi telkien takana kymmenen päivän hallinnollisen pidätyksen ajan. Kun Dmitri ennen pidätystään sai tuon puhelinsoiton, hän kysyi perusteita keskustelulle, johon häntä vaadittiin ottamaan osaa. Hänelle vastattiin, että häntä puhutettaisiin ”todistajana ja myös johonkin muuhun asemaan liittyen”. Dmitri kieltäytyi.

Myöhemmin samana päivänä kaksi siviilipukuista poliisia saapui Dmitrin asunnolle ja pidätti hänet sanoen: ”Jos kerran olet niin fiksu, viemme sinut mukanamme.” Hänen äitinsä mukaan Dmitriä jo syytetään rikoslain artiklan 293 perusteella, mikä ennakoi syytettä mellakoiden järjestämisestä ja niihin osallistumisesta.

Tuona samana päivänä, tammikuun kahdentenatoista, pidätettiin uudelleen Artem Gribko. Myös häntä on syytetty rikoksesta. Tammikuun 27. päivänä vastaavanlaisen ”keskustelun” jälkeen pidätettiin uudelleen Sergei Kazakov, Eurooppalainen Valko-Venäjä -järjestön aktivisti. Pidätettyjä on tällä hetkellä yhteensä 51.

Valkovenäläiset ihmisoikeusaktivistit ovat arvioineet, että mielivaltaisesti pidätettyjen lukumäärä tulee kasvamaan.

Kaikkien yli 600 joulukuun 19. päivänä pidätetyn mielenosoittajan tapaukset eivät tule ilmi hallinto-oikeuksissa. Hallinnollisen pidätyksen vuoksi telkien takana olleita uhkaa nyt potkut työpaikoilta, erottaminen yliopistoista sekä laittomat kuulustelut.

Poliittisten vankien solidaarisuuskomitean näkemyksen mukaan 19.12.2010 ja 25.1.2011 välisenä aikana 11 ihmistä on saanut potkut, 20 opiskelijaa on erotettu yliopistosta ja yli 60:ta on uhattu erottamisella. Yliopistojen hallinnoilla on erilaisia tapoja saadut käskyt toteuttaakseen.

Opiskelijat, jotka ovat olleet pidätettyinä ilman syytettä, eivät saa osallistua tentteihin pinnaamisen verukkeella. Heidän näyttönsä kokeissa arvioidaan alakanttiin.

Dekaanit antavat opiskelijoille erottamiskäskyn, mutta kieltäytyvät antamasta heille virallista päätöstä. Opiskelijoita pakotetaan myös kirjoittamaan lausunnot, joissa he sanovat lopettaneensa opinnot omasta tahdostaan. Eräs opiskelijoista kuvaili minulle merkillistä ”herrasmiessopimusta”, jonka mukaan tyttöjen annetaan opiskella akateeminen lukuvuosi loppuun mutta sen jälkeen heidän täytyy ”vapaaehtoisesti” lopettaa.

Myös opettajia on rangaistu. Eräs vastenmielisimmistä kuulemistani muotoiluista erottamisen perusteiksi oli ”opettamisen kanssa ristiriitainen moraaliton käytös”. Sen löysi lokikirjastaan minskiläisessä lukiossa opettava opettaja. Koulun hallinto ei ollut löytänyt muuta perustetta erottamisen oikeutukseksi, sillä tämä Valko-Venäjän kansalainen oli huolellisesti pohjustanut osallistumisensa mielenosoitukseen ja järjestänyt itselleen tuoksi ajankohdaksi vapaata.

Lomautukset ovat alueella yleinen käytäntö. Tämä johtuu tosiasiasta, että aluehallinnot ovat hyvissä ajoin ennen vaaleja koonneet listoja ”epäluotettavista” asukkaista. Pienissä kaupungeissa ja kylissä on huomattavasti helpompi tunnistaa toisinajattelijat, kun heihin ei kohdisteta ulkoisesti niin paljon huomiota kuin Minskissä, jossa ihmiset ovat näkyvämpiä. Natalia Ilinitš, Minskin lähettyvillä sijaitsevan Talkovskoin koulun historianopettaja, erotettiin 28. tammikuuta. Aiemmat kokemukset osoittavat, että tuonkaltaiset erottamiset merkitsevät ”estettä mille tahansa työlle, ei vain omassa ammatissa toimimiselle”.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Viranomaisilla on käytössään muitakin keinoja vainota. Ihmisoikeusjärjestö Vesnasta kerrotaan, että valkovenäläisen Mostin alueen asukkaalta Elena Davidovitšilta on paikallishallinto uhannut viedä vanhemman oikeudet. Kristillisdemokraattien aktiivilla Elenalla on kaksi lasta, viisivuotias tytär ja vuoden vanha poika. Elenan mielestä on selvää, että uhkaukset johtuvat siitä, että hän on toiminut vaalitarkkailijana. Lisäksi hän on allekirjoittanut valituksen siitä, että aluehallinto auttoi venäläisiä järjestämään Valko-Venäjän puolesta -mielenosoituksen Lukašenkan puolesta.

Tämän vuoksi lukuisat ihmisoikeusjärjestöissä, poliittisissa ja yleishyödyllisissä järjestöissä toimivat aktivistit sekä toimittajat uskovat, että juuri nyt on ehdottoman tärkeää viedä kansalaisten solidaarisuuskampanjointi astetta korkeammalle tasolle.

Sergei Semeniuk, Valko-Venäjän kansanrintaman sihteeri kertoi minulle, että 29. tammikuuta maan yleiselle syyttäjälle luovutetaan niiden yli 2 000 kansalaisen allekirjoitukset, jotka ovat luvanneet toimia mielenosoituksissa pidätettyjen takuuhenkilöinä. Vaatimuksiin kuuluu pidätettyjen vapauttaminen ennen oikeudenkäyntejä. Kampanja alkoi reilu viikko sitten, ja se jatkuu. Valko-Venäjällä 35 kaupunkia on julistanut, että ne ovat alkaneet kerätä takuuhenkilöinä toimivien allekirjoituksia.

Suomennos: Anu Harju.

• 7.2.2011