Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa talossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Jukka Vuorio
Tantat itkee lamasta, köyhää ei sureta.
No niin, Yhdysvalloissa on uusi pressa. Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat innoissaan ja iloisia. Nyt alkaa muutos ja kaikki kääntyy hyväksi. Kaiken pahan ruumiillistuma GWB on saatu syrjään, joten nyt nälkää näkeville saadaan ruokaa, kodittomille katto pään päälle ja maailmaan rauha. Eikö?
”Systeemi” pysyy silti vallassa. Vaikka USA:n presidentillä onkin paljon valtaa ja välillistä valtaa, niin come on, kuinka radikaalisti yhteiskunta voi muuttua? Kuinka erilaisia puolueita demokraatit ja republikaanit loppujen lopuksi ovat? Sehän on ihan näkökulmakysymys: joidenkin mielestä paljon erilaisia ja joidenkin toisten ei juurikaan. Mut oli kumpi puolue tahansa vallassa, kyllä köyhät pysyy edelleen köyhinä ja rikkaat rikkaina.
Ihan sama juttu Suomessakin; aivan sama mikä puolue saa vaalivoiton, koska systeemi ei kuitenkaan muutu. Me kansalaiset voimme äänestää, mutta onko se vaan suuri huijaus? Olemme tyytyväisiä, kun meille annetaan joitakin vaihtoehtoja: oikeus äänestää tyyppiä tai puoluetta joka lupaa olla vähän vähemmän perseestä kuin joku toinen.
Ja kun meille annetaan joitakin ”oikeuksia”, me olemme tyytyväisiä. Ja varsinkin hei – kun Afrikassa on huonommin niin ei saa valittaa!
Ja sitten vielä semmoinen juttu, että talouslama pelottaa niitä joilla on eniten menetettävää. Poliitikkoja ja yritysjohtajia. Keskiluokkaisia median edustajia, ja paperimiehiä, jotka ovat jo vuosia tienanneet neljä tonnia kuussa.
Entä me, jotka olemme eläneet koko elämämme opintotuella, toimeentulotuella tai työttömyyskorvauksella tai osa-aikaduunin pienillä roposilla? Graffitimaalarit tai turkistarhaiskijät, joilta ulosotto vie joka pennin? Kun suurin osa kuukaudesta pitää tulla toimeen makaronilla ja soijarouheella, niin kuinka paljon hommelit voi tästä mennä enää enemmän päin helvettiä?
Eipä juurikaan. Oikeastaan on ihan kiva lukea lehdistä jonkun tantan itkemistä siitä, ettei uskalla enää ostaa hanhenmaksaa, kun on tää kamala lama.
