Teksti Hanna Kuusela

Viinikellarin voi viilentää myös kairausvedellä.

Yksi yliopistoni historianopiskelijoista jätti pari viikkoa sitten avaimet autonsa virtalukkoon ja lähti vaateostoksille. Auto varastettiin ja tyttöä harmitti. Etenkin kun auto oli ollut 17-vuotislahja isältä.

Hieman nolo juttu. Hieman nolomman siitä teki vielä se, ettei tytön mukana 24 tuntia vuorokaudessa kulkeva poliisikaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei Lontoon keskustassa ehkä kannata jättää avaimia – edes keskellä päivää – BMW:n virtalukkoon.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Epäonninen opiskelukaverini – joka lehtien mukaan joutui opportunistisen varkaan kynsiin – on jonkin sortin prinsessa. Se sellainen kuningashuoneen jäsen, josta ei koskaan tule kuningatarta, kuningasta, eikä oikeastaan mitään, mutta prinsessa kuin prinsessa. Älkää kysykö nimeä – ei aihe nyt sentään niin paljon inspiroi.

Prinsessan päätös tulla opiskelemaan historiaa vasemmistolaisliberaalista maineestaan tunnettuun yliopistoon, joka sijaitsee vähän resuisessa Etelä-Lontoossa on kai osa kuningashuoneen kasvojenkohotusta. Moderni prinsessa voi oppia isoäitinsä kolonialistisesta menneisyydestä koulutuslaitokselta, jonka naiivi mainoslause kuuluu:

”Goldsmithsissä on kyse vapaudesta kokeilla, ajatella eri tavalla ja olla yksilö”.

Yhtenä yliopiston ”missiona” on ”radikaali ajattelu”, mikä tarkoittaa ”uskallusta ajatella eri tavalla ja haastaa normit”.

Radikaalius ei nyt välttämättä ole ensimmäinen adjektiivi, joka Britannian kuningashuoneesta tulee mieleen. Tai no, onhan se ollut radikaalisti tuhoamassa siirtomaitaan ja lahdannut milloin omiaan, milloin muita.

Mutta koska on tietysti epäreilua syyttää menneisyyden synneistä, mitenkäs olisivat nykyiset?

Vuonna 2007 kuningashuoneen ylläpitäminen maksoi 40 miljoonaa puntaa. Esimerkiksi matkakulut kattoivat 5,5 miljoonaa puntaa. Ei ihme, jos mukaan luetaan BMW:t. Prinsessaa seuraava poliisihenkivartija maksaa vuodessa 250 000 puntaa. Telegraph-lehti muistikin syyttää poliisia varkaudesta prinsessan sijaan.

Toki kuningashuone myös yrittää: virallisilla nettisivuillaan se kertoo ”vihreistä aloitteistaan”. Yksi viime vuosien merkittävimmistä on jonkinlaisen kairausveden käyttäminen Buckinghamin palatsin viinikellarin kylmentämiseen – perinteisten metodien sijaan. (Täytyy häpeäkseni myöntää, että meidän kodissa käytetään vielä näitä perinteisiä metodeja: valkoviini jääkaapissa, punaviini pöydällä.)

Jos ajatteluun laitettaisiin noin sormustillinen radikaaliutta, näillä porakaivoilla ja BMW:illä tietysti heitettäisiin vesilintua ja kuningashuone lakkautettaisiin. Jos yliopistostani on mihinkään, prinsessa ymmärtää tutkintonsa jälkeen, mikä johtopäätös pitäisi vetää Goldsmithsin toisesta ”missiosta”, jonka mukaan pitäisi ”luoda muutosta globaalisti ja paikallisesti.”

Tai voihan jokainen aloittaa muutoksen omalta takapihaltaan: Telegraphin verkkolehdessä prinsessauutisen rinnalla nimittäin muistutettiin myös meitä tavallisia metronkäyttäjiä siitä, ettei kannata ”olla tyhmä autovakuutuksen kanssa”.

Mitäs jos ei vain kannattaisi olla tyhmä?

• 22.1.2009
• Kirjoittanut Hanna Kuusela