Teksti Jukka Vuorio

Ulosotto ei kannusta vastuunottoon.

Sain juuri äskettäin Helsingin ulosottovirastosta viestin, että sinne kertyneet maksut, laskut ja sakot on osaltani viimein kuitattu. Pari vuotta siinä kätevästi vierähtikin, kun joka palkasta vilahti kolmasosa suoraan valtion kassaan, verojen lisäksi siis.

Vietin tuossa aikaisemmin useamman vuoden anarkistin elämää. Sain sakkoja ja vahingonkorvauksia sieltä sun täältä, joskus tuli spraymaalattua turkisliikkeen ikkunaa ja milloin rettelöityä poliisin kanssa, vaikka olen kyllä vieläkin sitä mieltä, etteivät ne kytätkään aina ihan syyttömiä olleet. Terveyskeskusmaksut ja ratikoista ja metroista saadut tarkastusmaksut jäivät maksamatta kun ajattelin, että niiden pitäisi olla ilmaisia.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Myöhemmin väsyin vastustamaan kaikkea, kun huomasin, että vaikka kuinka osoitti mieltään mikään ei muuttunut – ainakaan parempaan suuntaan. Menin töihin, ja palkastani ruvettiin ulosmittaamaan muun muassa liikennelaitoksen ja turkisliikkeen iloksi heidän saataviaan.

Laissa määrätty suojaosuus, joka siis henkilön käteen on jäätävä palkan ulosmittauksen jälkeen, on 597 euroa. Sillä sitä on tässä tultu toimeen. Vuokran jälkeen, ja täällä maamme pääkaupungissa on muuten aika hulppeat vuokrat, ei paljon juhlimiseen ole jäänyt varaa. Vaikka tosin olen minä juhlinut. Se on vain sitten tarkoittanut, että ruokaan ei ole jäänyt varaa.

Suojaosuus on jotakuinkin sama summa kuin sossun toimeentulotuki ja Kelan asumistuki yhteensä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ulosotossa oleva työssäkäyvä saa saman verran rahaa kuin kotona työttömänä hengaileva cityhippi. Jokaisena palkkapäivänä kysyin itseltäni, miksi hitossa rehkin naama ja selkä hiessä, kun kerran saisin saman rahan kotona netissä surffailemalla. En kertaakaan keksinyt täysin tyydyttävää selitystä, mutta jatkoin silti.

Palkkatyön tekeminen olisi kuitenkin ihmisen itsensä ja yhteiskunnan ja velkojien kannalta hyvä hommeli. Oma tilanteeni nyt vielä meni joten kuten, koska yhteissumma ei sittenkään ollut ylitsepääsemätön. Olen kuitenkin miettinyt niitä lukuisia onnettomia, jotka ovat esimerkiksi nuoruusvuosinaan menneet tekemään graffitin väärään aikaan väärään paikkaan ja ovat nyt ulosotossa täältä ikuisuuteen. Ei se kannusta ketään menemään töihin, yrittämään edes selvitä jättikorvauksista. Korvaukset kasvavat korkoa siellä jossain, mutta siitä ei ole kellekään koskaan mitään iloa, koska ei tule olemaan mitään tuloja joista korvauksia voisi ulosmitata.

Itse asiassa, nykyinen järjestelmä kannustaa vaikeissa taloudellisissa ongelmissa väärään suuntaan. Kun tietää olevansa aina ulosotossa, on todella vaikea motivoida itseään maksamaan mitään uusiakaan laskuja ja maksuja. Mitä väliä uusilla maksuilla sinne jonon perälle enää on?

Ulosottojärjestelmän uusiminen eli järkeistäminen ei kuitenkaan ole tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Se taas johtuu tietysti siitä, että niillä ihmisillä jotka näistäkin asioista päättävät ei ole omassa elämässään ongelmia voudin kanssa. Päinvastoin, useammassa tapauksessa poliitikoilla on omistuksessa tai vähintään osaomistuksessa yrityksiä jotka karhuavat yksittäisiltä kansalaisilta saataviaan. Siksi oletettavissa on, alkavasta lamakaudesta huolimatta, yhä jyrkkeneviä alamäkiä niille joilla jo valmiiksi on taloudellisia vaikeuksia.

• 9.10.2008
• Kirjoittanut jukka vuorio