Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Susanna Kuparinen
Helsingin sosiaalitoimen johtaja on Suomen sosiaaliturvan koko kuva.
Nyt starttaa Paavo Voutilainen Watch.
Helsingin sosiaalitoimen johtaja, teologian maisteri, pappi, Diakonissalaitoksen ex-johtaja Paavo Voutilainen valittiin virkaansa pari vuotta sitten. Kuntalehden haastattelussa syyskuussa 2006 toimittaja Pirjo Tuusa hehkuttaa Voutilaisen asennetta: ”Helsingin sosiaalijohtaja marisee kuntajohtajaksi harvinaisen vähän. Hän ei halua työntää varjopuolella kulkevia Helsingin rajan yli, ei vaadi lisää valtionosuuksia, ei valita veroeurojen katoamista maakuntiin ja on jopa palkkaansa tyytyväinen.”
Voutilainen ei siis ole taisteleva sosiaalijohtaja. Päinvastoin. Hän kaataa sosiaalipalvelujen ongelmat omien työntekijöidensä niskaan. Voutilainen vihjaa, että hänen alaisillaan on väärä asenne. Kaikki hoituu, kun työntekijöiden ja asiakkaiden psykologinen vuorovaikutus saadaan kuntoon.
Työntekijöiden alipalkkaus, pätkätyösuhteet, kaupungin alibudjetointi, siitä seurannut hiljainen käsky leikata mahdollisimman paljon harkinnanvaraisesta sosiaalituesta ja sosiaaliturvaa koskevien lakien rikkominen – ne eivät ole avainasioita.
”Voiko olla mitään sen arvokkaampaa kuin esimerkiksi se, että omalla lämpimällä läsnäolollasi tuotat inhimillisen kokemuksen kuolevalle hiv-positiiviselle huumeiden käyttäjälle. Tämä kieli pitäisi saada sen sijalle, että kyllä asiakkaan amfetamiinin käytön pitäisi huomenna loppua, että minä olisin onnistunut”, Paavo Voutilainen kuvailee Kuntalehden haastattelussa.
Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoista voi käydä itse lukemassa kokouksesta, jossa Voutilainen valittiin salaisella lippuäänestyksellä sosiaalijohtajan virkaan. Hänen takanaan seisoivat vihreät ja kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”.
Diakonissalaitoksen ex-johtaja pitää kaupungin sosiaalibudjetin nättinä, eikä tämänpäiväinen Hesarin uutinen siksi juurikaan yllätä. Helsingin sossusta ohjataan ihmiset leipäjonoihin ja kirkon diakoniatyön piiriin.
Mutta nyt viikonlopun viettoon ja oman elämän pariin. Voiko sen paremmin sanoa kuin Paavo Voutilainen. Tiettyä nöyryyttä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalle ”ettei aina vaan höpötettäisi sitä sosiaalipolitiikkaa”.
