Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Ahdistaako?
Niin monia.
Pian puoli vuosikymmentä netissä kiertäneen Plan C -ryhmän suositun blogitekstin mukaan jokaisella kapitalismin vaiheella on sille tyypillinen affekti. Karkeasti yleistäen affekti on ärsykkeen aiheuttama välitön kehollinen reaktio, joka muuttuu tunteeksi, kun se tunnistetaan.
Teollisen kapitalismin alkuaikojen affekti oli kurjuus. Koska kurjuutta vastaan sittemmin kamppailtiin paikoin hyvinkin onnistuneesti, vaihtoi kapitalismi tylsyyteen. Turvallisuuden vastineeksi työntekijät joutuivat suostumaan liukuhihnaelämään, joka eteni vääjäämättömästi ennalta asetettujen askelmerkkien mukaan: työtä, kulutusta ja kuolema.
Elämän ennalta-arvattavuus on yhä harvemman ongelma. Prekaarisuus ja kapitalismin tunkeutuminen yhä uusille elämänalueille, itsen ja ihmissuhteiden tuotteistuminen, pitävät ihmisiä pikemminkin jatkuvassa hälytystilassa: onnistunko vastaamaan yhä uusiin vaatimuksiin, onnistunko muuttamaan olemassaoloni rahaksi, pärjäänkö vai putoanko kelkasta.
Affekti voitelee järjestelmää niin kauan kuin se on salaisuus. Niin kauan kuin ihmiset syyttävät kurjuudesta, tylsyydestä tai ahdistuksesta itseään ja käpertyvät sisäänpäin, kaikki jatkuu ennallaan. Kun tunteita aletaan jakaa ja huomataan muiden kärsivän samalla tavoin, affekti menettää voimansa järjestelmän uusintajana.
Voiman marraskuun teemana oli alunperin pelkkä mielenterveys. Numeroon alkoi kuitenkin puskea sarjakuvajuttuja siinä määrin, että totesimme niiden puoltavan paikkaansa mielenterveyttä laajasti ja monista näkökulmista käsittelevänä taidemuotona. Jostain syystä juuri sarjakuva on tällä hetkellä muoto, jonka kautta on helppo käsitellä vaikkapa ahdistusta ja huomata, että se on jaettua.
Erilaiset mielenterveyden ongelmat saati sairaudet eivät toki palaudu pelkästään yhteiskunnallisiin seikkoihin, mutta yhteiskunnallisten seikkojen merkitystä on kyllä pitkään vähätelty. Ei ole ihme, että on kurjaa, jos on nälkä. Ei ole ihme, että on tylsää, jos elämä on valmiiksi käsikirjoitettu. Ei ole ihme, että ahdistaa, jos mikään määrä yrittämistä ei auta takaamaan edes lupauksenkaltaista siitä, että tulevaisuus on.
Olen usein miettinyt, seuraako ahdistuksen affektia lamauttava pelko: pelko ekokatastrofin ylivoimaisen uhan ja yhä kiristyvien hallinnollisten otteiden edessä. Toivottavasti ei tarvitse mennä sinne saakka. Voisimmeko keksiä yhdessä tapoja olla suostumatta ahdistumaan kuoliaaksi vain pitääksemme yllä talousjärjestelmää, joka tuhoaa koko tuntemamme maailman.
Plan C -ryhmän We Are All Very Anxious (4.4.2014) on julkaistu suomeksi Kumu.infon sivulla otsikolla Olemme kaikki hyvin ahdistuneita (24.8.2017).
