Lukuaika: < 1 minuutti

Helsingin elokuvateatterit on avattava heti

Postikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

En ole juuri kirjoittanut aiheesta aiemmin, koska koronatilanne elää niin voimakkaasti, että tulevasta on hankala sanoa mitään. En ole myöskään halunnut valjastaa tätä blogia minkään alan etujärjestön kaikukopaksi tai ylipäätään kannustaa suoraan kaupallisia intressejä terveyskriisin keskellä.

Mutta kulttuurialan saama kohtelu ja erityisesti koronaturvallisten elokuvateattereiden sääntely on ollut niin mielivaltaisen epäreilua, että asiasta on aika mahdoton enää olla puhumatta.

Miksi Helsingin parhaiten ilmastoituja tiloja ei saa käyttää kuin kuusi henkilöä kerralla? Miksi n. 600 ihmistä vetäviin elokuvateattereihin Bio Rex ja Tennispalatsi 1 ei saa päästää kuin kuusi maksavaa asiakasta? Eihän tässä ole mitään järkeä.

Jokainen kesällä elokuvissa käynyt on huomannut, että väljässä elokuvateatterissa saa usein palella, jos ei ole tullut pitkät housut jalassa. Se johtuu tilan voimakkaasta ilmastoinnista, joka tekee elokuvateattereista erityisen turvallisia korona-aikana. Todennäköisesti olisi turvallisempaa katsoa elokuvia elokuvateatterissa kuin työpaikalla käyvän puolison kanssa kotona.

mainos

Lisäksi yhtäkään tartuntaketjua ei ole jäljitetty Suomessa elokuvateatteriin. Se johtuu siitä, että elokuvateattereissa käy pääosin ihmisiä, jotka pystyvät istumaan hiljaa kaksi tuntia ongelmitta ja seuraamaan ohjeita, kuten turvavälien käyttöä ja maskien käyttöä. Samaa ei ehkä voi sanoa ravintoloiden asiakkaista, mutta silti ne saavat olla auki, koska poliitikot pelkäävät maran tottelemattomuutta. Totuus on se, että suomalainen elokuva-ala ei voi uhkailla tottelemattomuudella, koska kotimainen elokuva on riippuvainen valtion rahoituksesta. Siltoja ei voi polttaa.

Suomessa kiltin ja kuuliaisen kulttuurialan kohtalo muistuttaa kovasti sitä prosessia, jolla koulukiusatuista tulee uhreja. Maran öykkärit saavat mellestää, mutta kulttuurilta leikataan ja edes marginaalisesti toimivaa esitystoimintaa ei sallita niillä alueilla, joissa kulttuuri kiinnostaa.

Käytännössä joka kesä joku yrittää puolustella minulle, että juomakulttuuri on muuttunut Suomessa. Helsingin tilanteesta voi kuitenkin päätellä aika helposti sen, että suomalaisen tärkein perusoikeus on ryyppääminen baarissa. Muut alat eivät saa HS:n pääkirjoitusta puolelleen.

Kommentoi Facebookissa