Tiet, totuudet ja elämät

MARI KÄMÄRÄINEN JA HANNU SEPPÄLÄ

+-L

Galleria Ars Libera, Kuopio

Ars liberan galleriassa esillä oleva näyttely on Hannu Seppälän ja Mari Kämäräisen yhteistyönä syntynyt kokonaisuus, jossa taiteilijat heijastavat omaa elämäänsä ja kokemuksiaan vanhollislestadiolaisen kulttuuriin liittyvien ilmiöiden kautta. Näyttelykokonaisuus on varsin monitahoinen ja runsaasti vaihtelevia sisältöjä yhdistelevä kokonaisuus. Lähtökohtaa on tarkasteltu syväluotaavalla ja rohkealla otteella. Taiteilijoiden henkilökohtainen suhde valittuun aiheeseen ei jää millään tasolla epäselväksi, ja tämä on näyttelykokonaisuuden yhtenäisyyttä ajatellen myönteinen seikka.

Yläkerran näyttelytilaan hajanaisesti sijoitettu näennäisen minimalistinen kaksiulotteinen kuvasto liittyy laajempaan podcast-kokonaisuuteen, jonka kautta Seppälä ja Kämäräinen käsittelevät ja avaavat kuva-aiheisiin nivoutuvia viitesisältöjä laajemmassa kontekstissa. Taiteilijoiden kahdenkeskisissä sekä asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä toteutetuissa keskusteluissa tarkastellaan vanhoillislestadiolaisuutta sen sisäisten kulttuuristen ominaispiirteiden, mm. vieraannuttamisen ja seksuaalisen kulttuurinormiston kautta. Galleriatilan alakerrasssa sijaitseva tilataideteos ja performanssitaltiointi muodostavat yhdessä niitä tukevan ääniteoksen kanssa voimakkaan kokonaisuuden, jossa leikitellään usean eri tason kohtaamisilla ja vuorovaikutuksella. Lopputulosta voi sellaisenaan luonnehtia onnistuneeksi. Molemmat näyttelyosiot tukevat toisiaan, mutta ne toimisivat vallan hyvin myös toisistaan irralllisina elementteinä.

Näyttelykokonaisuus edellyttää paneutumista, mutta vastapainona tarjoaa runsaasti pohdittavia asiasisältöjä. Hannu Seppälän digitaalitulosteet ovat selkeydessään varsin tehokkaita, osin jopa tyrmääviä. Kuvissa varioituva lähtökohta on Laestadiuksen muotokuva, jota taiteilija on varioinut, ellei suorastaan pervertoinut, eri lähtökohdista. Kuvat ovat myös podcastjaksojen kansikuvituksia, ja tätä kautta niiden ulottuvuus kasvaa galleriatilan ulkopuolelle. Toisaalta teokset toimivat itsessäänkin ongelmitta, ja avautuvat sisällöllisesti verrattain helppolukuisina ilman taustakerrontaakin. Kuvien näennäisen sattumanvaraisella ripustuksella on oma tehostava merkityksensä niiden viitemaailman ja metatasojen kannalta.

Mari Kämäräisen performanssitaltiointi on itsessään eräänlainen luomiskertomus, jossa videoteos limittyy tilassa toteutettuun tilateokseen saumattomasti. Seppälän painajaismainen ääniteos tehostaa kerrontaa onnistuneesti. Tapahtumatilan vähitellen etenevä uudentaminen mustan ja valkoisen rinnastuksilla toimivaksi kokonaisuudeksi on lähestulkoon hypnoottiseksi luonnehdittava suoritus. Kerronnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna taltionnin loppuosan olisi voinut toteuttaa vähemmän draamallisesti ja alleviivaavasti. Edellä mainitusta yksityiskohdasta huolimatta teoksen eri tasot ja ulottuvuudet haastavat ja herättävät ajatuksia, ja esillä olevien sisältöjen osat nivoutuvat yhteen toisiaan tukevaksi kiinteäksi kokonaisuudeksi. Toisaalta ne kestävät lähestymistä myös eri näkökulmista.

Kaiken kaikkiaan Seppälän ja Kämäräisen aiheenvalinta ja -käsittely on piristävän poikkeuksellisella tavalla avoimesti kantaaottavaa ja rohkeatakin – tämän näyttelyn kaltaisia kulttuurissamme vallitsevan poliittisen korrektiuden tunkkaisen ilmapiirin ilmanraikastimisia soisi pääsevänsä todistamaan useamminkin. Kokonaisuuden teho perustuu huolelliseen taustatyöhön ja aseistariisuvan analyyttiseen aiheiston käsittelyyn. Asiayhteyden huomioon ottaen on varmasti hyväkin kyetä perustelemaan esille tuomansa sisällöt – huolimatta siitä, ettei lähestymistapa ole järin aggressiivinen, näyttely herättää varmasti myös joissakin ihmisissä vastareaktioita.

Juha-Pekka Pohjalainen

Kuva: Annariitta Saarelainen

Mari Kämäräinen ja Hannu Seppälä

+-L

19.-29.9.2019

Galleria Ars Libera, Kuopio

Kommentoi Facebookissa
Farfalla 2019
Etnosoi 2019