Hereditary-ohjaajan juhannuspainajainen vakuuttaa

Ari Aster nousi viime kesänä monien huulille psykologista kauhua viljelevällä Hereditaryllä, josta tuli pienestä budjetistaan huolimatta menestyselokuva. Kielellä loksautettava klok-äänne nousi ainakin kauhua seuraavien kielille. 

Midsommar – loputon yö on ruotsalaistuottajien ja Asterin yhteisprojekti, joka on vasta amerikkalaisohjaajan toinen elokuva. Elokuva on Robin Hardyn Uhrijuhlaa (The Wicker Man, 1973) lainaava juhannustrippi, joka sukeltaa pohjoismaiseen mytologiaan. Elokuva naljailee myös mainiosti ruotsalaisen yhteiskunnan ylipositiivisuudelle ja pinnan alla kytevälle suvaitsemattomuudelle.

Christian (Jack Reynor) koittaa pelastaa parisuhteensa kutsumalla tyttöystävänsä Danin (Florence Pugh) mukaan jätkäporukan juhannusmatkalle Ruotsiin. Perillä Hälsinglandissa koko seurue popsii  ensitöikseen psykedeelejä ja alkaa nähdä näkyjä. Heidät kutsutaan mukaan pienen yhteisön perinnejuhannukseen, jossa kaikilla on Aphex Twinin Windowlickerille vertojaan vetävä hymy kasvoillaan.

Valtaosa elokuvasta tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa (tai Norlannin yöttömässä yössä), mikä tekee absurdeista tapahtumista monesti koomisia — tai ainakin elokuva tulvii mustaa huumoria. Ohjaaja kutsuu elokuvaansa apokalyptiseksi jännäriksi erosta, mutta tapahtumat ovat varmasti kuumottavampia niille, joille mikään juhannustraditio ei ole tuttua.

Vaikkei Midsommar olekaan äärimmäisen pelottava sen suorasukainen suhtautuminen väkivaltaan on sopivan häiriintynyttä. Aster esittelee karmivimpia pakanallisia myyttejä Skandinavian folkloristiikasta aina tasaisin väliajoin. (Lyhyen norse-wikipediaseikkailun perusteella) Aster viittaa ainakin Gautrekrin saagan kalliohyppyihin ja Viikingit-sarjassakin esiintyneeseen hyytävään kidutusmenetelmään nimeltä Blood Eagle (googlaa omalla vastuulla).

Asterin outo visio käsittelee ainakin edellisen tavoin menetyksen ja surun teemoja, mutta 2½ tuntia kestävä elokuva irtaantuu realistisista hahmoista ja lipuu lähemmäs painajaismaista huumetrippiä. Mukaan tulee myös ulkomaalaisten ja kulttimaisia piirteitä omaavan kylän välinen jännite, joka on omiaan lisäämään toiseuden pelkoa.

Dani kärsii traumasta, joka yhdistettynä huumeisiin, lisää kierroksia juhannusriittien outouteen. Luonnonläheisyys tulvii iholle tavalla, joka saa miettimään vaikkapa Giuseppe Arcimboldon tauluja.

Aster vetelee hatustaan esiin toinen toistaan kummallisempia kohtauksia ja onnistuu lyömään läpi omaleimaisena tekijänä, joka ei juuri noudata minkään genren logiikkaa vaan yhdistelee vapaasti eri lähteistä unohtumattoman elämyksen aikaansaamiseksi.

Elokuvan ennakkoesitys järjestetään 3.7. Korjaamolla ja se tulee elokuvateattereihin kautta maan 10.7. alkaen

Kommentoi Facebookissa
Mikko Pihkoluoma