Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Courtisane on kokeellisen elokuvan festivaali Belgian Gentissä, jonne kokoontuu vuosittain elokuvaa rakastavia ympäri maailman. Tänä vuonna vieraisiin lukeutuivat kiinalainen dokumentaristi Wang Bing, Annik Leroy, Morgan Fisher ja Ephraim Asili.
Leroyn elokuvista kohokohdaksi nousi Berliinissä 80-luvun taitteessa kuvattu In der Dämmerstunde Berlin de l’aube à la nuit, joka käsittelee musertavasti yksinäisyyttä. Leroy vaeltaa Weddingin, Kreuzbergin ja Moabitin kaupunginosissa, jotka näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta edelleen. Ihmiset eivät tosin enää ole kaduilla yhtä surullisen oloisia. Näytöstä seurannut keskustelu käytiin valitettavasti ranskaksi, josta jäi käteen ainoastaan sana yksinäisyys.
Ephraim Asili etsi afroamerikkalaista identiteettiä useissa lyhyissä 16mm:n filmille kuvatuissa kokeellisissa töissään. Filmejä on kuvattu mm. Afrikassa ja Harlemissa muun afrikkalaisen diasporan ohella. Radiojuontajanakin työskennellyt Asili pyysi saksofonisti Joe McPheetä tekemään ääniraidan Many Thousands Goneen, josta kuultiin livenä McPheen säestämä versiointi.
Festivaalin päävieraalta Wang Bingiltä nähtiin päätösnäytöksessä rankka kahdeksan päivän kuoleman kuvaus, joka sopi pääsiäissunnuntain tunnelmiin. Mrs. Fangin (2017) viimeiset hetket alzheimerin kanssa ovat jähmettyneitä ja sukulaisten täyttämiä. Jos haluaa tuijottaa kuolemaa suoraan silmiin, niin nyt se on mahdollista Bingin hienovaraisen kuvauksen ansiosta.
Muusta ohjelmistosta vaikutuksen teki Flower Shop, runollinen romanikuvaus nyky-Belgian ja -Euroopan asenneilmapiirissä, jossa heillä ei ole elintilaa. Vanhemmista elokuvista ei-lineaarista kerrontaa käyttävä Minds of Clay (1984) on kaunis rakkauskirje vaasien tekemisestä ja tekijöistä. Ohjelmiston harvoja juonellisia ja perinteistä kerrontaa noudattavia elokuvia oli Barbara Lodenin Wanda (1970). Marguerite Duras’n fanittama elokuva on ohjaajansa mukaan kertomus naisesta, jonka yli ihmiset kävelevät. Kerronnallisuus ei siis tarkoittanut helppoa kokemusta, sillä Wanda ajautuu väkivaltaisen juopon seuraan.
Festivaalin tuoreimmasta päästä löytyi Morgan Fisherin näytös, joka nousi myös yhdeksi huipuista. Alkuun nähtiin Bruce Connerin arkistomateriaalista ja fiktioelokuvista koostama A Movie (1958). Sen jälkeen Fisherin Standard Gauge nosti lähikuvaan hänen työtään leikkaajana 70-luvun Yhdysvalloissa ja filmileikkaamisen tekniikoita. Ruutu täyttyy negatiivin pätkistä, joita Fisherin kertojaääni taustoittaa. Uusimmassa työssään Another Movie (2018) Fisher nostaa Connerin elokuvan musiikin pääosaan. Respighin Pines of Rome kuullaan vain osittain Connerin työssä, mutta Fisher antaa sävellyksen kuulua pitkälti mustana pysyvän ruudun kanssa kokonaisuudessaan. Kuvaan lipuva kuu ja Respighin musiikki luovat avonaisen vastaparin Connerin kuvatulvalle.
