Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Teppo Airaksisen lyhytelokuvaan Katto rakennettiin kaksi kattoa, joista toinen on normaalilla huonekorkeudella ja toinen sen verran alempana, ettei siellä pysty seisomaan kyyristymättä. Avioerosta kärsivä mies (Juho Milonoff) kyyristelee siellä kuin ei olisi moksiskaan, mutta ystävä (Pekka Strang) huolestuu miehen henkisestä tilasta ja tulee mökille käymään.
Sarjakuvaksi aiemmin kirjoitettu lyhytelokuva saa ensi-iltansa lauantaina Cannesissa. Lyhytelokuva pohjautuu käsikirjoittaja Melli Maikkulan omiin kokemuksiin avioerosta. ”Huoneet on pienempiä ja ahdistavempia”, kuvailee Airaksinen Cannesin Croisettella mielentilaa, jota elokuvassa kuvataan.
Katto pääsi mukaan kilpailuun tiukan karsinnan jälkeen. Huhtikuussa tuli soitto Ranskasta suoraan ohjaajalle, mikä kertoo paljon ranskalaisesta ajatusmaailmasta. ”Can you call me later”, vastasi Airaksinen heti kännykkään, koska ei osannut odottaa soiton tulevan suoraan hänelle ja oli pyöräilemässä. Yleensä Suomessa asioista kuulee ensimmäisenä elokuvasäätiön tai tuotantoyhtiön kautta. Hetken mietittyään valkeni, ettei ranskalainen numero voinut liittyä mihinkään muuhun kuin Cannesiin. ”Sellanen olo on ollut viimeksi, kun pääsi kouluun”, summaa Airaksinen tuntoja pääsystä Cannesin lyhytelokuvien kilpasarjaan.
Airaksinen on ohjannut jo pitkiä elokuvia (Kulman pojat, Napapiirin sankarit 2), mutta tällä kertaa tekotavassa haluttiin ottaa enemmän riskejä. Suomessa pitkän elokuvan muotissa on vaikea tehdä rohkeita valintoja, mutta lyhytelokuvien kohdalla voi tehdä melkein mitä haluaa. Elokuvassa ei turhaan selitellä asioita ja filmikuvaus ei ohjaa orjallisesti mitään sääntöjä. Myös kuvausryhmää karsittiin pienemmäksi tuotantoyhtiön aiempiin lyhyäreihin verrattuna. Cannes oli asetettu jo aikaiseksi tavoitteeksi. ”No, kun täähän menee Cannesiin niin tehdään tää sillä tavalla”, kertoi ohjaaja, jos piti perustella outoja valintoja.
Riskit kannattivat ja nyt Airaksinen on tänä vuonna ainut Cannesin virallisessa ohjelmistossa oleva suomalainen elokuvaohjaaja. Maikkulan kanssa on myös rahoitusvaiheessa uuden pitkän käsikirjoitus, joka toivottavasti saa lisäpontta tämän kokemuksen myötä.
