Berliinin elokuvajuhlilla esitettiin osittain suomalaisella rahoituksella tehty saksalaisen dokumenttiohjaajan esikoisfiktio Deadweight, joka oli osana Forum-sarjaa.

Rahtilaivalle sijoittuvassa draamassa kapteenia näyttelee upeasti Tommi Korpela. Hidastempoinen elokuva kuvaa laivan masentavia työoloja realistisesti ja nostaa ne elokuvan teemaksi. Korpela joutuu onnettomuuden vuoksi johtajana hankalaan paikkaan. Elokuvan esikuviksi voisi mainita Ulrich Seidlin fiktioelokuvat.

Elokuvassa kuullaan paljon vahvasti aksentoitua englantia, joten Korpelan suomalaisille tuttu rallienglanti ei tunnu lainkaan oudolta. Korpela pääsee väläyttämään Ruotsalainen hetki -elokuvasta tutuksi tulleita laulutaitojaan musertavassa karaoke-kohtauksessa.

Deadweight ei välttämättä ole Korpelalle näkyvä käyntikortti maailmalle, mutta elokuva on sen verran hyvä, että se kiertänee muillakin festivaaleilla Euroopassa. Tuotantoyhtiö Bufo on tehnyt aiemminkin yhteistyötä ulkomaisten ohjaajien kanssa ja jos tulokset paranevat tätä tahtia, niin tulevaisuudessa suomalaista rahaa voi olla mukana jossain todella suuressa festivaalihitissä. Ainakaan kukaan Suomessa ei vielä tee Deadweightin kaltaisia improvisoituja dokumentin ja fiktioelokuvien väliin sijoittuvia töitä, joten kokemuksien hakeminen ulkomailta ei ole pahitteeksi.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Sunnuntaina Berliinin elokuvajuhlilla julkistettiin tulevan Tom of Finland -elokuvan näyttelijät, joista nuoret Lauri Tilkanen ja Jessica Grabowsky ovat jo jonkin aikaa kuuluneet maan elokuvanäyttelijöiden kermaan. Pääosaa esittävällä Pekka Strangilla on elämänsä tilaisuus, jonka hän myös esittelyssään totesi veikeästi. Elokuvan ohjaaja Dome Karukoski vakuutti lehdistötilaisuudessa, että Toukon kuvien huumori ja ilo tulee näkymään myös elokuvassa.

Tom of Finlandin budjetti on isohko riski, mutta vaipumatta suomalaisille ominaiseen pessimismiin voi todeta, ettei projektista ainakaan puutu kunnianhimoisuutta. Dome Karukoskella on ensimmäisenä draamaohjaajana mahdollisuus tehdä kansallista elokuvaa kansainvälisillä mittapuilla (budjetti tullee olemaan isompi kuin Kaurismäen upealla, mutta kovin ranskalaisella Le Havrella). Göteborgiin, Berliiniin, Los Angelesiin ja Suomen suveen jakautuvat kuvaukset antavat mahdollisuuden tehdä elokuvaa, joka ei näytä siltä tavalliselta suomalaiselta elokuvalta.

Elokuvan käsikirjoituksen yhteistyössä Karukosken kanssa laatinut tuottaja Aleksi Bardy vaikutti hieman hermostuneelta ennen tilaisuuden alkua, mutta veti varsinaisen osuuden estradilla vakuuttavasti. Koko tapahtumasta jäi erinomainen ja ammattimainen vaikutelma, mikä on suomalaiselle elokuvalle vielä kohtalaisen uutta. Hulppea Ritz-Carlton tarjosi hyvät puitteet (kahvi oli tosin kamalaa) ja lehdistöä lahjottiin Finlaysonin tuotteilla.

Karukoski ei välttämättä ole kaikkien Tom of Finlandin fanien suosikkiohjaaja, mutta aihe on itsessään niin herkullinen, että ainakin itse odotan elokuvaa toiveikkaana. 40-luvulta 80-luvulle ulottuva tarina kertoo suomalaisesta rohkeudesta, jota mieluiten katsoo Suomen satavuotisjuhlinnan aikaan 2017.

• 15.2.2016
• Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma