Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Kuinka monta allekirjoitusta riittää kieltämään turkistarhat?
Viime viikolla Fifissä julkaistiin Jukka Vuorion kirjoittama artikkeli virolaisesta turkistarhasta. Mukana oli kuvia, joita aktivistit olivat salaa kuvanneet. Mistäpä muusta minäkään voisin kirjoittaa tänä aamuna, kuin tästä samasta kuvauksesta, eläinten tilanteesta tarhassa ja siitä, mitä on tapahtunut viikon sisällä kuvien julkaisemisen jälkeen.
Televisio-ohjelman jälkeen melkein kaikki suurimmat lehdet ja nettisivut julkaisivat erilaisia juttuja rikoksesta, mutta mitään isoa kohua tästä ei noussut.
Ruotsalainen eläinoikeusaktivisti sanoi, että meidän maiden media on kyllästetty tällaisella kuvamateriaalilla, ei siitä ole enää mitään uutta, mistä voisi kirjoittaa.
Viro pitää itseään historiallisista ja kulttuurisista syistä osana Pohjoismaita. Turkistarhojen kuvauksista voi ajatella, että se varmasti onkin samaa kulttuurista perinnettä. Kuvauksia on nyt tehty Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja kaikkialla on nähty samoja kuvia: onnettomia, psyykkisesti ja fyysisesti sairaita eläinvankeja ihmisten orjina.
Tänään kyllä selvisi yrittäjien lehden Äripäevin nettisivuilta, että tarha saa kaikesta huolimatta merkittäviä tuloja. AS Balti Karusnahkin liikevaihto oli viime vuonna 6 803 461 euroa, vuosi aiemmin 5 049 440 euroa. Voittoa tuli viime vuonna 2 573 403 euroa, vuosi aiemmin 1 686 985 euroa. Kasvua vuodessa 52,5 prosenttia.
Facebook-sivuilla on jo kommentoitu suomalaista, että niin ne tulee tänne lakeja rikkomaan ja saa vielä isot rahatkin kun tarha on suomalaisomistuksessa.
Viron eläinsuojeluyhdistys on pyytänyt selvityksiä Viron elintarvikeviranomaiselta, ympäristövirastolta ja poliisilta, sillä kyse on lain rikkomisesta. Mutta viikossa ei ole vielä tullut yhtään vastausta.
Mitä sitten seuraavaksi? Auttaako se, että kansalaisaloitteella on Suomessa kerätty suunnilleen 70 000 allekirjoitusta turkistarhoja vastaan? Vaikka meillä ei ole kansalaislakialoitetta, netissä on kerätty tarhojen lopettamiseksi jo 4 630 allekirjoitusta ja kampanja jatkuu. Riittäkö se? Vai mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, että ihmiset lopulta heräisivät?
Katsoin YLE 2:lta Ajankohtaisesta kakkosesta vielä kerran karmeita kuvia. Sitä katsoessa minusta tuntui, että Viron eläinoikeusliike on viimeinkin kasvanut täysi-ikäiseksi. Alkaako jo riittää tästä aiheesta? Miksi minusta kuitenkin tuntuu, että turkistarhat ovat vain eläinoikeusihmisten murheita?
Kampanjansivut: www.loomadenimel.org/karusnahalugu
