Me laiskat maahanmuuttajat

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Erick Cabrera

Maahanmuuttajien kielikursseilla koko opetus tapahtuu suomeksi. Sitä sanotaan kai kielikylpymenetelmäksi, eikä se toimi.

Jos meinaat päästä tässä maassa työn syrjään kiinni, opettele suomea.

Siinä se on, meidän maahanmuuttajien jokapäiväinen mantra.

Minulle suomen opiskelu on muutakin. Se on avain, jolla pystyy avaamaan oven, joka seisoo minun ja tämän maan kulttuurin välillä. Mutta joka tapauksessa, suomea on opittava. On pikku pakko. Jos aiot Suomessa vaikkapa vain siivoojaksi ja ryhdyt katselemaan työpaikkailmoituksia, huomaat pian, että niitä ei kirjoiteta englanniksi eikä millään muullakaan kansainvälisellä kielellä. Sen sijaan ilmoituksessa kyllä takuuvarmasti lukee, että hakijoilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa. Siis tässä maassa et pääse tyhjentelemään edes roskakoreja ja pesemään lattioita, jos kieli ei ole hallussa.

Mielenkiintoiseksihan homma menee siinä vaiheessa, kun menet ensimmäiselle kurssille ja sinulle paljastuu, minkälaisen kielen kanssa olet joutunut vastakkain. Ensin menee ihan hyvin. Osoitellaan esineitä ja asioita ja annetaan niille nimiä. Opetellaan tervehdykset, numerot ja kirjaimet. Helppo juttu melkein millä kielellä tahansa. Mutta sitten alkaa vaikeutua. Sujuvan suomen kielen taidon hankkiminen ei ole mitään, mistä ei selviäisi halutessaan hengissä. Mutta voin kertoa, että ei se ole myöskään mikään huviretki.

Käyn nykyisin kolmatta maahanmuuttajakurssiani. Se on koko lukuvuoden kestävä kurssi, jossa keskitytään lähinnä kielen ja hiukan myös kulttuurin opiskeluun. Melkein kahdeksan kuukautta tiukkaa opiskelua aamukahdeksasta kahteen iltapäivällä.

Ryhmämme on varsin kirjava. Olemme kotoisin Nicaraguasta, Tansaniasta, Keniasta, Kiinasta, Etelä-Koreasta, Vietnamista, Ranskasta, Virosta, Venäjältä, Boliviasta, Brasiliasta, Ghanasta, Nigeriasta ja Afganistanista.

Meillä on kaikenlaisia koulutustaustoja, työkokemuksia ja ammatteja. Olemme ekonomeja, opettajia, tanssijoita, hallinnollisia päälliköitä, seksologeja, muusikoita, laborantteja. Osa meistä on asunut Suomessa viisi vuotta, osa joitakin kuukausia. Osa puhuu suomea jo aika sujuvasti, joku puhuu ruotsia mutta ei juuri lainkaan suomea, osa on pääsemässä kielestä vasta hiukan jyvälle. Ja jollakin tavalla tämän kurssin pitäisi vastata koko tämän sekalaisen joukon tärkeimpään tarpeeseen: oppia kieli ja päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.