Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Aina jokin muistuttaa Viron neuvostoajoista.
Miksi matkustan kerran vuodessa eläinoikeustapaamiseen ulkomaille, kun periaatteessa kuitenkin tiedän, mitä siellä tapahtuu? Haluanko ostaa uuden rintanapin tai t-paidan, jonka teksti vahvistaa sen, mihin uskon? Nukkua kovalla lattialla tai olla nukkumatta ollenkaan? Kaipaanko hyvää vegaaniruokaa, hyvää seuraa, inspiraatiota vai mitä?
Taas muistan uuden lain, josta olen muistaakseni jo vähän kirjoittanut ja joka hyväksyttiin vähän aikaa sitten Viron parlamentissa. Jos nyt kutsun monta ihmistä järjestämään jotain, joka voi johtaa rauhattomaan mielenosoitukseen, voin saada suuret sakot tai jopa joutua viideksi vuodeksi vankilaan. Lainmuutos on selvästi seurausta kahden vuoden takaisista mellakoista Tallinnassa.
Nyt on kuitenkin niin, että minä en tiedä, kuinka monta ihmistä on monta. Jos kutsun teidät kaikki täällä johonkin mielenosoitukseen tietäen, että aina on mahdollista, että asiat karkaavat kädestä… silloin olen jo rikkonut lakia.
Onneksi Viron presidentti ei ole vielä allekirjoittanut lakia. Toivon, että hän ei sitä tee. Muistan, kuinka kauan sitten hän ei vielä ollut presidentti vaan normaali ihminen, joka poltti pari askia tupakkaa päivässä, nauroi tyhmyydelle ja pinnallisuudelle ja teki todella paljon työtä Viron itsenäistymisen ja virolaisten vapaan elämän edestä. On vaikea uskoa, että sama ihminen voi allekirjoittaa jotain tällaista.
Mutta ei se niin vaikeaa ehkä olekaan. Valtio on tavallaan samanlainen kuin vuosia sitten. Aina, kun saan postia ulkomailta, paketti on revitty auki jo etukäteen. Se muistuttaa paljon neuvostoaikoja ja muistuttaa siitä, että joku katsoo koko ajan tekemisiäni – ja haluaa minun tietävän sen.
Ehkä siksi olenkin eläinoikeustapaamisissa. Jos se on vain aktivistiturismia, niin mitä sitten, ei siitä synny harmia kenellekään. Voin vain miettiä taas, että miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole täällä.
Mutta eivät ne ole. Ne kirjoittavat uusia lakeja tai kirjoja tai huutavat yöllä ikkunoista, että Michael Jackson on kuollut. Niin on.
