Tyhmyys haisee vaikkei rahavirtojen suunnasta olisi hajuakaan

Vuosituhansien ajan ennen kirjapainotaidon keksimistä mainonta ja muukin tiedottaminen hoidettiin verbaalisesti. 

Vielä muutama vuosisata sitten Euroopassakin kaupunkihuutajat kailottivat suurelle yleisölle kenen kanssa prinssi vihitään (jos kellään tytöllä olisi lasikenkään sopivaa jalkaa), ketkä sotivat, keillä on oma lehmä ojassa ja kuka joutuu jalkapuuhun. 

Islaminuskoisissa maissa muessin kajauttaa moskeijan tornista rukouskutsun. Kristityt ovat pitkään luottaneet paikkaa taivaassa mainostavien kirkonkellojen voimaan.

Kiinalaisiin runokokoelmiin on tallennettu riemukkaita lauluja, joita bambuhuilujen säestyksellä hoilattiin karkkia mainostaen.

Harvinainen esimerkki muinaisesta printtimainonnasta on Egyptistä 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kangaskauppias Hapun orja oli karannut, joten pomo julkaisi ilmoituksen löytöpalkkiosta. Ovela Hapu tajusi kääntää menetyksen voitoksi ja heilauttaa huomiokapitalismin rattaat pyörimään: Hapu kertoi myös kaupassaan olevan Egyptin hienoimpia kankaita, ”sellaisia, joista olet aina unelmoinut”, ja kaupan sijainti on helppo, Niilin rannalla ollaan. 

Hapun unelmakankaiden mainoksesta ehti humahtaa vain 5006 vuotta ja seitsemän viikkoa, kun oli ilmestyvä Voima 1/2006. 

Siinä Voiman toimittaja Jari Tamminen poseerasi pankkiirina, jonka nenää nipisti pyykkipinna. Mainoksen slogan oli ”FIX Finland. Raha voi haista myös kotimaassa.” Pieni teksti kertoi, ettei FIXillä ole hajuakaan, minne sijoittaja ”Kari Uoti on jemmannut firman rahoja”.

Voima oli hyvin ajan hermoilla FIX-mainosta tehdessään, nimittäin muutama kuukausi myöhemmin, kesällä 2006, Uoti tuomittiin vankeuteen velallisen epärehellisyydestä. 

FIX viittasi rahastoyhtiö FIMiin, joka siirtyi osakekauppojen myötä islantilaiselle Glitnir-pankille. Glitnir meni vararikkoon talouskriisissä vuonna 2008, mutta kansainvälisen tavan mukaan valtio – tässä tapauksessa Islannin – pelasti sen. Nyt vuonna 2026 FIMin jäänteet ovat osa S-pankkia.

Voima on ollut lanseeraamassa Suomeen vastamainoksen käsitettä, tosin ensin niitä kutsuttiin antimainoksiksi. Vastamainos on kulttuurituote, joka muistuttaa usein suuren brändin mainosta. Visuaalisen huumorin ja sanaleikin kautta se kyseenalaistaa tunnetun tuotteen eettisyyttä. Vastamainos voi pureutua kokonaiseen teollisuudenalaan, jonka se ilmaisee toimivan epäoikeudenmukaisesti ja tekopyhästi.

Jari Tamminen työskentelee edelleen vastamainosten parissa. Tammisen iloksi niistä ovat kiinnostuneita myös koululaiset, opiskelijat ja monen alan opettajat. 

Voiman vastamainosten aiheina ovat erityisesti ympäristöongelmat ja epäeettinen ruokatuotanto. Ne ottavat kantaa avohakkuita, lajikatoa, merten saastuttamista, öljyn kerskakulutusta ja teollista eläintuotantoa vastaan. Katsojan päähän iskeytyvin kirkuvin tulikirjaimin ne paljastavat markkinatalouden toimivan edellä mainittuja ongelmia edistäen.

Lehmät kurkottelevat S tyhmä -kaupan yliahtaasta maitohyllystä kaupan käytävälle. Tämä kuva kummittelee monen vegaaniudesta vasta uteliaan henkilön painajaisissa. Syystä.