Astrid Lindgren (1907–2002) tunnetaan kautta maailman hauskoista ja elämänviisaista lastenkirjoistaan. Vuonna 1939 hän oli 32-vuotias sihteerikoulutuksen saanut kotiäiti, jolla tuskin oli aavistustakaan tulevasta kirjailijamenestyksestään. Hänen nyt julkaistussa tuon ajan päiväkirjoissaan hän keskittyi enimmäkseen sotatapahtumien ja tukholmalaisen keskiluokkaisen lapsiperheen turvallisen arjen kuvauksiin. Niissä sivutaan myös samaan aikaan oraalla ollut kirjailijauran alkua ja esimerkiksi ensimmäisen Peppi […]
Lue lisää… from Peppi toisessa maailmansodassa
Historiantutkija Frank McDonough osoittaa säästyneisiin kuulustelu- ja oikeuspöytäkirjoihin nojautuen kuinka Gestapon toiminta kaikessa julmuudessaan oli enemmän laillisuuspohjaista kuin mielivaltaista. Tämä ei tietenkään vapauta vastuusta, mutta antaa paljastavan kuvan siitä, miten totalitärismin logiikka ja psykologia toimivat. Vaikka Gestapon johtajista monet olivat paatuneita natseja, kenttäväestä suurin osa oli vanhan koulun poliisitutkijoita, jotka kokivat palvelevansa oikeuden asiaa. […]
Lue lisää… from Pahan arkipäiväistymisen työkalu
Onhan Ville Valokin koettanut tulkita baddingia nappiin osumatta, mutta ihan kohtuullisesti. Myös moni muu ammattilainen on esittänyt kipaleita ihan ok! ja sinnepäin eli ei hassummin. Mutta eihän Raulin haurautta voi kukaan esittämällä esittää! Tuota taustaa vasten Lieksan Badding Tuomas Salopuro selvisi loistavasti Rauli Somerjoesta, jonka surullista, koskettavaa kohtaloa Bussi Somerolle -tarinaa esitetään kymmenen kertaa […]
Lue lisää… from Baddingia
Runoilija, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Tuomas Timosen teos Asetelmia ja Esitystaiteen seuran siitä toteuttama näyttämöversio tukeutuu nimellään maalaustaiteen hiljaiseen perinteeseen. Elottomien luontokappaleiden ja esineiden sommitelmia on kutsuttu nimellä stilleben, hiljaiselo. Esitys kuitenkin alkaa kaoottisesti, eikä hiljaisuudesta ole tietoakaan. Esiintyjät ohjaavat yleisöä sisään toisilleen ja katsojille huudellen ja varmistellen: onko jo valmista, onko kaikilla käsiohjelmat? Vielä yksi […]
Lue lisää… from Nautittava varovasti
“Tää on testamentti omistettu mennen talven lumille.” Musiikillisesti Petos kurottaa kauas taaksepäin. Ysäri Funkkii toistaa erästä maailman tyylikkäimmistä diskobiiteistä, David Bowien Let’s Dancea. Lapset äänestävät sketsihahmoja, eivätkä muista aikaa kun lyriikat tuli neliraiturilta, paukuttaa Petos. Ja vaikka Asian Ytimessä -biisissä muistellaan ysäriaikaa, Raptoria ja jopa EU-hun liittymistä, taustalla kuultavissa jopa 1970-luvun mustaa musaa Shaftin kulta-ajoilta. […]
Lue lisää… from Aito Petos ja ysärin perunkirjoitukset
Elämä jatkuvan syyllisyyden ja pelon kanssa on repinyt mielen rikki, mutta Taju Birgitta Tiara (Ursula Salo) on silti isän tyttö. Isän ankara hahmo ohjailee aikuisen Tajun valintoja vielä kuoltuaankin, alistaa ja solvaa. Siksi Taju raivoisasti pyrkii kirjoittamaan isän pois tajunnastaan. Yritys epäonnistuu. Taiteilijanimen Irja Salla ottaneen Taju Sallisen (1912-1966) vuonna 1957 ilmestyneessä muistelmateoksessa isä […]
Lue lisää… from Kuinka kirjoittaa itselleen ehjä lapsuus?
Tänä syksynä komisario Palmu on ilmaantunut ensimmäistä kertaa näyttämölle. Suurin osa suomalaisista aikuisista on törmännyt jossain vaiheessa Palmuun ainakin Matti Kassilan elokuvasovituksina, niitähän on esitetty moneen kertaan televisiossakin. Monet ovat lukeneet Mika Waltarin Palmu-romaanit. Kaupunginteatterissa on ehkä ajateltu noin tunnetun teoksen olevan itsestäänselvä kassamagneetti. Silti se on riskinottoa: teatteriyleisö tietää jo ennen esiripun nousemista, miltä Palmun […]
Lue lisää… from Komisario Palmun erehdys ja luokkayhteiskunnan paluu
Meno kuin Balkanilla kuunaan Ei sitä melkein läpisuoritetulla historian approllakaan mitään historiasta tiedä. Ei mitään. Kerrassaan ei mitään! Mitähän ne Kiiskiset ja Koukkuset ja Kirkiset ovat opettaneet kun eivät näitä perusasioita. Kai sitä siihen aikaan, neljäkymmentä vuotta sitten, ei tosiaankaan saanut näistä sitten puhua, yliopistomiehetkään! No puhuihan se Linna, mutta sehän oli kaunoa, romaania 13-vuotiaalle. […]
Lue lisää… from Melkein pysyvästi vaiennettu
Teatteri Vanhan Jukon Emigrantit on ajankohtainen ja puhutteleva tarina. Kaksi kellarikämpän jakavaa siirtolaismiestä on jo sen verran kauan elänyt vieraalla maalla ankeissa oloissa, että he tuntevat toisensa ja toistensa tavat. Keskinäistä sanailua perusduunarilla ja intellektuellilla riittää ja toinen on usein aika ärsyttäväkin kämppäkaveri. Miesten arki soljuu eteenpäin kunnes koittaa uudenvuodenyö. Pöytään pullo viinaa ja pian […]
Lue lisää… from Kahden siirtolaismiehen Sylvesterin yö
Jurkan teatterisuvun kantaäidin muistelukset on koottu monologinäytelmäksi Ilta Emmin kanssa. Näytelmän Emminä loistaa toinen suomalaisen estradiviihteen suuruus, tänä vuonna 70-vuotispäiväänsä viettävä mimiikan mestari Erkki Saarela. Juuri tänne Saarelan dramaattiset elkeet ja rankka ylinäytteleminen sopivat. Saarela solahtaa Jurkan mustiin hameenhelmoihin kuin omiinsa ja liihottelee lavalla pikkusikari sormissaan aidon diivan tavoin. Mutta näyttävässä sommitelmassa on jotenkin […]
Lue lisää… from Kotini on teatterini
