10.3. YLE TV2: Tyhjiö (Suomi 2018)
Aleksi Salmenperälle tyypillinen mustan huumorin tragikomedia kertoo taiteilijuuden taakasta, kroonistuneesta elämäntuskasta, tekopyhyydestä ja puun takaa rysähtävien vastoinkäymisten kohtaamisesta. Tekijöiden muiden töiden lomassa neljän vuoden aikana kuvatuista kohtauksista koottu elokuva nojaa oivaltavaan tekstiin ja A-luokan näyttelijätyöhön.
11.03. Yle Teema & Fem: The Commitments (Irlanti 1991)
Alan Parkerin ohjaama musiikkielokuva on lajityyppinsä aatelia, Roddy Doylen romaaniin perustuva elokuva kertoo sosiaalisesti arkirealistisella, ihastuttavan,sympaattisella ja sielukkaan pysäyttävällä tavalla työttömän Jimmy Rabbitten pyrkimyksistä perustaa aito soulbändi Dublinissa.
15.3.–28.3 Yle Areena: Self Potrait (Norja 2020) & koko Dokkarifestivaali
Anoreksiaan jo lapsena sairastunut valokuvaaja Len Mari Fossen (1966–2019) kertoo dokumentissa itse valitsemallaan tavalla oman tarinansa ja tulee samalla pakottaneeksi katsojan päivittämään perustavalla tavalla omaa kehosuhdettaan ja ihmiskuvaansa. Yle Areenan Dokkarifestivaalilla nähdään ensiesityksinä myös 14 muuta dokkaria.
19.03. Yle Teema & Fem; Detroit (USA 2017)
Hurt Locker (2008) elokuvastaan Oscarilla palkitun Kathryn Bigelowin kevään 1967 rotumellakoiden aikaan sijoittuva elokuva kuvaa eräässä detroitilaisessa motellissa todellisuudessakin koettua rasistista ja mielivaltaista poliisiväkivaltaa. Näkökulma toimii tärkeänä pohjustuksena Black Lives Matter -liikehdinnän historialliseen perustaan: vaikka jotain on vuosikymmenten kuluessa muuttunut, paljon on vielä tekemättä.
1.4. alkaen Yle Areena: Ihmisenä olemisesta (Britannia/Ruotsi 2020) & elokuvat Toisen kerroksen lauluja (Ruotsi 2000). Sinä elävä (Ruotsi 2007) Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (Ruotsi 2014)
Enimmäkseen Kohti ääretöntä -elokuvan (2020) tekemisen lomassa kuvattu Fred Scottin dokumentti ohjaaja Roy Anderssonista piirtää kuvan oikeudentuntoisesta, luovasta ja työhönsä perfektionistisella vimmalla suhtautuvasta taitelijasta, joka pakenee stressiä ja maailmantuskaansa alkoholismiin. Samalla Scott antaa uusia välineitä tutkia myös Anderssonin vanhempien elokuvien estetiikkaa näyttämällä vilauksia niistä teknisistä studioratkaisuista, joilla on luotu elokuvien epätodellinen, mutta silti todenmakuinen maailma.
