29.12. Yle TV2: Aurora (Suomi 2019)
Ohjaaja-käsikirjoittaja Miia Tervon ensimmäisen pitkän fiktioelokuvan näyttämönä toimivat Rovaniemen vähemmän bränditietoista Lappi-eksotiikkaa tihkuvat baarit, yökerhot ja grillikioskit. Nupit kaakossa bailaavan kynsiteknikko Auroran (Mimosa Willamo) kyydissä hyvin kulkeva elokuva kertoo persoonallisesti ja tiedostavan epäkorrektisti kulttuurien, ennakkoluulojen ja oman elämän kuprujen kohtaamisesta.
21.12. Yle Teema & Fem: Invisible Demons – tuhon merkit (Suomi 2021)
Rahul Jainin dokumentti sukeltaa silmiä avaavan suoralla otteella Delhin suurkaupungin saasteongelmissa näyttäytyvän eko- ja sivilisaatiokriisin äärelle. Elämäntapamme välillisiä seurauksia osoitetaan muun muassa pysäyttävillä kuvilla autoruuhkan keskellä almuja kerjäävistä lapsista, valkoisen saastevaahdon keskellä joessa perinnerituaaleja tekevistä ihmisistä ja kaatopaikan keskellä jätteitä märehtivistä lehmistä.
21.12. Sub TV & Netflix: Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta (USA 1994)
Usein eri kanavilla toistettava neljän hirtehisesti ristiin menevän kioskipokkaritarinan kokoelma on kaikessa ironisessa väkivaltaromantiikassaan ja loisteliaassa tarinankuljetuksessaan edelleen Quentin Tarantinoa parhaimmillaan.
30.12 .& 5.1. Yle Teema & Fem: Pahan kosketus (USA 1958)
Orson Wellesin muodoltaan ohittamattoman väkevässä klassikossa nuori hääpari joutuu rikollisten ja korruptoituneen poliisipäällikön ristituleen. Valon ja varjon tavanomaistakin kiihkeämmällä vuoropuhelulla leikkivä elokuva kannattaa katsoa jo sen elokuvahistoriaan jääneen hämmentävän pitkällä ja taidokkaalla kamera-ajolla toteutetun aloitusjakson takia.
Yle Areena: Valta (Norja, 2023)
Johan Fastingin, Kristin Gruen ja Silje Storsteinin kirjoittamassa ja Yngvild Sve Flikkenin ohjaamassa satiirisessa televisiosarjassa kerrotaan Norjan pääministerinä vuosina 1981, 1986–1989 ja 1990–1996 toimineen Gro Harlem Brundtlandin noususta kansankunnan kaapin päälle. Epookkiin ja historiallisiin henkilöihin rennon surrealistisesti suhtautuva kerronta tavoittaa niin viiltävän tunnistettavalla tavalla poliittisen vallankäytön aitojen ihanteiden rinnalla elävän kursailun, kursailemattomuuden ja suoranaisen häpeämättömyyden, että ainakin politiikkaa ja poliittista mediaa sisältä käsin tuntevan katsojan on vaikea pysyä housuissaan.
