Lukuaika: < 1 minuutti

Ruusu ja Seidi Haarlan näytelmässä lapsuus loppuu liian aikaisin

Teatteriohjaaja Ruusu Haarla ja näyttelijä Seidi Haarla jatkavat vuoden 2014 näytelmässään Traumaruumiis – erään 30-vuotiaan ruumiin elämäkerta käynnistämäänsä retkeään lapsuutensa kriiseihin. Ruusu Haarla on käsitellyt samaa tematiikkaa myös näytelmissään Ruska – Rakkauden kuva (2015) ja Me naiset (2019).

Uusi lapsuus käsittelee hylätyksi tulemisen tunnetta, vanhemmuudessa epäonnistumista, sisarten solidaarisuutta ja omaa kyvyttömyyttä rakkauteen. Mukaan kietoutuvat muistikuvat lapsuuden hyväksikäyttökokemuksesta sekä kuvaus esityksen työstämisen raskaudesta.

Näyttämön kodinomaisuus on loihdittu vapaa-ajan verkkareilla, edestakaisin roudattavalla sohvalla ja kahdella keittiökaapistolla (kummallekin sisarelle omansa). Näyttämön pankolla on rummut, joiden paukuttelusta syntyy väkevä mielikuva huoneessaan murjottavasta teinistä.

Muuta kotiväkeä ilmentävät Heini Maarasen luonnollista kokoa oleva ihmisnuket, joita retuutetaan kuin voodoonukkeja. Niille myös manataan räpin muodossa suorat sanat.

mainos alkaa

Esitys on pitkä ja polveileva, eikä sen sulatteluun ole tarjoilla huumoria edes armosta. Silti tunteen aito vereslihaisuus kannattelee sitä tavalla, joka välittyy jopa striimattuna.

Loppua kohden draama karkaa hiukan hohtimistaan. Silti – ja osin juuri siksi – paljastuu ilmeinen: mitään vapauttavaa ratkaisua lapsuuden traumoihin ei ole. Osasovinnot ja yhteinen työstö voivat auttaa pahaan oloon, mutta lopulta sielun vammojen kanssa on vain opittava elämään.

Ruusu Haarla & Seidi Haarla: Uusi lapsuus
Tallenne nähtävissä 7.3. asti. Esitykset Tehdasteatterilla 26.–30.7.

Kommentoi Facebookissa
Tuomas Rantanen