Paraneeko trauma hauduttamalla ja hämmentämällä, kysyy Satu Taskisen romaani

Satu Taskisen esikoisteoksessa Täydellinen paisti (2011) kirjailijan tapaan Wienissä asuva  suomalainen päähenkilö valmistaa perheillalliselle uunisikaa ja kokee outoa ulkopuolisuutta. Uusimmassa teoksessa vastaava alter ego potee puolestaan parisuhteen päättymisestä noussutta syvää elämänkriisiä. Silti – tai ehkä juuri siksi – hän on saapunut flunssaisen ex-puolisonsa luo valmistamaan tervehdyttävää sardinialaista vihanneskeittoa.

Rakastan vierasta ei ole vaikealukuinen, mutta sen rakenteeseen sujahtaminen vaatii lukijalta hetken totuttelua. Sinäkerronta tuntuu alkuun vieraannuttavalta, mutta pitemmän päälle se vahvistaa oivasti teokselle keskeistä itsetutkiskelun näkökulmaa.

Kirjassa kertoja huhkii keittiössä samaan aikaan kun viattoman itsekeskeinen ja toisen kärsimyksestä itsensä täysin ulkoistanut ex-puoliso puuhailee toisessa huoneessa omiaan. Kokkailun lomassa päähenkilö käy läpi omaa elämäänsä ja ajankohtaista ahdistustaan nojautuen erityisesti takana olevaan epätyydyttävään terapiaprosessiin.

Taskinen kirjoittaa tarkasti ja elävästi ja sitoo episodimaisista muistelo- ja ajatelmafragmenteista aidosti elämänmakuisen kokonaisuuden. Samalla hän saa ujutettua monitasoisten traumojen keskelle hämmentävän paljon terävää huumoria. Samalla hän rikastaa tekstiä myös päähenkilön persoonaan luontevalla tavalla nivoutuvilla taiteen ja filosofian esimerkeillä.

Yhdellä tasollaan romaani asettaa vastakkain kertojan nuoruuden kokemukset kollektiivista tekemistä korostavassa terapeuttisessa yhteisössä ja itsetuhoisuuttakin sivunneen masennuksen hoitoon tarjotun psykoterapian ihmiskuvan. Vaikka elämäntapayhteisön sisäistetyssä kurissa oli omat ongelmansa, jälkimmäinenkin tuntuu hakevan ratkaisuja väärästä suunnasta. Päähenkilö nuriseekin siitä, että kadonneen elämän ilon etsimisen sijaan hänen halutiin aina palaavan vaikeaan äitisuhteeseensa: ”Eikä terapeutti vaikuttanut halukkaalta johdatella sinua padasta pois, vaan uskoi, että mitä enemmän soppaa haudutettiin sitä parempaa siitä tuli.”

Rakastan vierasta on taidokkaasti kirjoitettu selviytymistarina ja filosofisesti latautunut tutkielma ihmisen itseään koskevan ymmärryksen välineistä. Se on kertomus siitä, että apua kannattaa aina hakea, mutta että joskus keiton valmiiksi saattaminen edellyttää myös vääränlaisesta avusta irrottautumista.