Kirja-arviossa kanslianeuvos Mikko Lohikosken muistelmat

Kosmopoliitti, ulkoministeriön virkamies, kanslianeuvos ja maailmanmatkaaja, Mikko Lohikosken järkälemäinen omaelämäkerta ilmestyi keväällä 2026, jolloin hänen asiantuntemustaan on tarvittu hyvin paljon. Lohikoski on kommentoinut televisiossa erityisesti Iranin ja Yhdysvaltain välistä kriisiä.

Suomessa Lähi-itää tunnetaan kohtalaisen huonosti. Tämä harmittaa Lohikoskea, joka huomautti kirjansa julkistustilaisuudessa, etteivät suomalaiset tiedotusvälineet ole parantamassa tilannetta: ”Lähi-idässä ei ole yhtäkään suomalaista kirjeenvaihtajaa!”, hän jyrisi.

Lohikosken laaja sivistys alkoi jo ennen valtio-tieteen opintoja. Arvostetussa helsinkiläisessä opinahjossa, Reaalilyseossa eli Ressussa, ”uusia uria aukova kulttuuri kukoisti”. Timo Kallisen perustama Ressun taiteellinen teatteri ammensi Bertolt Brechtin perinteistä, mutta vielä hurjempaa tapahtui musiikkitoiminnassa: Martti Launiksen ja Pekka Aarnionduo Guldgurkorna vahvistui Sinikka Sokalla ja Monna Kamulla. Agip-Prop oli syntynyt.

Vietnamin sodan jälkeen rauhanliike vahvistui. YK:n päivän Rauhanmarsseilla 1980-luvulla mukana olivat ”pesunkestävät porvaritkin”. Ydinaseiden vastustaminen oli valtavirtaa. Rauhanpuolustajien aktiivina Lohikoski tunsi vasemmistolaisia vaikuttajia Kaj Chydeniuksesta Pirkko Saisioon – eikä siinä vielä kaikki. Hakiessaan julkkisten allekirjoituksia vetoomuksiin Lohikoski tapasi muun muassa Väinö Linnan, Mika Waltarin, Hectorin, Tauno Palon ja Kirsti Ortolan.

Lohikoski kiteyttää ajatuksia 1970-luvun ilmapiiristä, jotka pitävät paikkaansa edelleen: ”Monet ajattelevat, että mitä ikinä Israel tekee, se on Jumalan tahto. Suomalaisiin on syvään iskostunut ajatus, että palestiinalaiset ovat itse syyllisiä ahdinkoonsa, eivät laittoman miehityksen uhreja.” Onneksi Lohikosken kaltaiset ihmiset tekevät paljon muuttaakseen vääriä mielikuvia ja kertoakseen asioiden todellisesta laidasta.