Ei enää Eddy
Édouard Louis
Suom: Lotta Toivanen / Tammi 2019, 190 s.
On vaikea uskoa, että Édouard Louis, 27, kirjoitti esikoiskirjansa vain 21-vuotiaana, sillä niin tarkkanäköinen ja mukaansatempaava teos on. Kyseessä on siinä mielessä klassinen esikoiskirja, että se on omaelämäkerrallinen kasvutarina.
Ei enää Eddy on ollut Ranskan viime vuosien kohutuin teos, ja se on herättänyt kiivasta poliittista keskustelua. Romaani kertoo vastaansanomattomasti länsimaisen yhteiskunnan jakautumisesta ja eriarvoisuudesta. Takakannen tekstin mukaan ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi ollut Ranskassa enää sataan vuoteen.
Teos seuraa työväenluokkaan syntynyttä Eddy Bellegueulea lapsuudesta lukion alkuun. Hän elää pienellä pohjoisranskalaisella teollisuuspaikkakunnalla, jossa rehottavat väkivalta, sovinismi, homofobia, rasismi, köyhyys ja näköalattomuus. Tarina ei silti ole ankeaa luettavaa, vaan tekstiä maustavat musta huumori ja elävät yksityiskohdat.
Eddyn kotikylässä ainoa tarjolla oleva miesrooli on olla kovanaama. Homoseksuaali ja herkkä poika epäonnistuu tämän ihanteen täyttämisessä, minkä takia häntä kiusataan ja hyljeksitään. Eddy haluaisi vain olla niin kuin muut, mutta lopulta juuri hänen erilaisuutensa tarjoaa hänelle pakotien toiseen maailmaan, taidelukioon varakkaammalle paikkakunnalle.
Kirjalla on kunnia olla viime vuonna 65-vuotisjuhliaan viettäneen Tammen Keltainen kirjasto -käännöskirjasarjan 500. teos. Lotta Toivasen suomennos tavoittaa hyvin elämänmakuisen kielen.
