KirjallisuusKirjoittanut Emilia Männynväli

Kuolema, suru, kärsimys, kaipaus ja rakkaus vilisevät Eeva Kilven muistiinpanoissa

Lukuaika: 2 minuuttia

Kuolema, suru, kärsimys, kaipaus ja rakkaus vilisevät Eeva Kilven muistiinpanoissa

Eeva Kilpi (s. 1928) puhui ympäristön ja eläinoikeuksien puolesta jo vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli valtavirtaista. Silloin pehmeiksi ja epäpoliittisiksi mielletyt aiheet ovat nyt politiikan – ja filosofian – ytimessä. Karjalan evakkona Kilven tuotantoa on värittänyt aina myös siirtolaistausta. Niin elin ilman kotiakin. Oli pakko, todetaan myös Valkoisessa muistikirjassa.

Teos koostuu Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä loppuvuodelta 1999. Kilpi kirjoittaa kuolemasta, surusta, kärsimyksestä ja kaipauksesta, rakkaudestakin. Hän sekoittaa todellisuutta ja unta, pohdiskelee eläinten todellisuuksia, ihmissuhteita ja lapsuuttaan. Aivan maininnoitta eivät jää lihalliset ilotkaan. Tiiviisti muistiin merkityt unet, tunteet, arkipäiväiset tapahtumat, riimit ja rukoukset on ilmavasti taitettu.

Valkoista muistikirjaa edelsivät Sininen muistikirja (2019) 2000-luvun alkuvuosien muistiinpanoista ja Punainen muistikirja (2019) kesältä 2014. Niitä ennen ilmestyi Kuolinsiivous (2012), joka koostui niin ikään kirjailijan muistiinpanoista. Toimitetut päiväkirjamerkinnät tiivistävät jotain olennaista kirjailijan filosofiasta. Kuten sen, miten minä itse on elämän motiiviksi riittämätön. On kannettava vastuuta toisista.

Terävissä huomioissa on usein Kilvelle tyypillistä huumoria. Kirkkaimmillaan ja parhaimmillaan kirjailija on kuitenkin filosofina. Mitä ovat eläimet, elämä ja minuus, Kilpi kysyy. Yksi huikeimmista pohdinnoista koskee ikuisuuden olemusta:

Saattaa olla, että onkin ikuinen elämä, että se ympäröi meitä kaikkialla ja että me sieltä synnymme tänne kuolemaan, jostain syystä, täyttämään minuuden velvollisuutta, tai ehkä me olemme henkireikiä iankaikkisen elämän pitkässä suomuisessa ruumiissa, jonka on kauttamme hengitettävä kuolemaa, jotta syntyisi jännite, vuorovaikutus, ilmanvaihtoa ikuisuuden ja katoavuuden välillä…

mainos

Sitten kirjailija pohtii, miten pääsisi minuudestaan eikä suinkaan, miten säilyttäisi sen ikuisesti.

Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja
WSOY 2021, 78 s.

KUUNTELE MYÖS: Eeva Kilven Valkoinen muistikirja innoittaa Kukkala-Gustafsson Syndikaatin pohtimaan olemassaolon mysteeriä ja ikuisuuden suomuista ruumista. Kuuntele podcast-sarjan 5. jakso Voiman verkkosivuilta ja esimerkiksi Spotifystä.