Suurin osa suomalaisista vainajista ei tarvitse ruumiinavausta. Sellaisen suorittaa oikeuslääkäri, kun kuolinsyy on epäselvä tai kuolemaan epäillään liittyvän rikos. Tämä kirja kertoo oikeuslääkärin työstä. Varoituksen sanat heti alkuun true crimen ja muun sosiaalipornon faneille: tämä kirja ei käsittele kuin yhden henkirikoksen ruumiinavausta.
Ursula Valan teos esittelee oikeuslääketieteen historiaa sekä työskentelykäytäntöjen ja hallintokoneiston kehittymistä Suomessa. Lisäksi Vala avaa omaa arkeaan oikeuslääkärin työssä oikeiden ja hypoteettisten tapahtumien avulla.
Lääkärijargonista kirjassa ei ole jälkeäkään. Teksti on mukaansatempaavaa ja kansankielistä. Sitä elävöittää kirjoittajan synkkä ja pisteliäs huumorintaju, jonka toisinaan voi ymmärtää piilovittuilunakin, sekä omituiset nippelitietopläjäykset. Tiesitkö, että ylivoimaisesti yleisin oikeuslääkärin etunimi on ”Antti”? Tai että koirat saattavat syödä omistajansa tämän kuoltua, ei nälkäänsä vaan vahingossa suruunsa, hätääntyneenä nuollessaan kuollutta isäntänsä. Kissat puolestaan ovat nirsoja eivätkä vainajaan kajoa.
Valan ruumiinavauspöydälle on päätynyt lukematon määrä eri-ikäisiä ja sukupuolisia vainajia, kuolinsyynään niin alkoholimyrkytykset, itsemurhat, kätkytkuolemat sekä ei-niin-yksiselitteiset äkkikuolemat. Kirjailija kirjoittaa vainajista kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti eikä dramatisoi kuolemaa turhaan.
Kirja on samalla myös perusteellinen ihmisanatomian, patologian ja kuoleman byrokratian tietopankki.
Ursula Vala:
Kuoleman monet kasvot – Totuus oikeuslääkärin työstä
Into 2022, 280 s.
