KirjallisuusKirjoittanut Antti Kurko

Kirja-arvio: Potkupallossa on jalkapallokulttuurimme sinivalkoinen sydän

Suomifutis osallistuu maamme jalkapallokeskusteluun monipuolisella tavalla.

Lukuaika: 2 minuuttia

Kirja-arvio: Potkupallossa on jalkapallokulttuurimme sinivalkoinen sydän

Maailmassa on vain kaksi valtiota, joissa jääkiekko on suosituin urheilulaji – ja me asumme toisessa näistä. Suomalaiset ovat kiekkokansaa, jonka kiekon muotoinen maailmankuva tuntuu määrittävän suhdettamme maailman seuratuimpaan ja harrastetuimpaan urheilulajiin: jalkapalloon. Puhuessamme jalkapallosta puhumme usein jääkiekosta. Näin tekee myös arvostettu jalkapallotoimittaja ja -kirjailija Saku-Pekka Sundelin uudessa teoksessaan Suomifutis – Suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä.

Suomalaista jalkapallokulttuuria ja pelin tasoa tunnutaan usein arvotettavan sen mukaan, kuinka ”kansainvälisellä tasolla” se on. Ylipäätään kotimaisessa jalkapallopuheessa loistaa tietynlainen kansainvälisyyden ihannointi. Jos suomalaista futisfania haluaa loukata, niin kannattaa jalkapallon sijaan puhua potkupallosta. Termin käytöllä on pyrkimys leimata suomalainen jalkapallo tylsäksi, huonotasoiseksi ja vähän noloksi asiaksi – aivan eri lajiksi kuin mitä pelataan esimerkiksi Englannissa. Mutta onko se sitä todella, ja pitäisikö meidän arvostaa enemmän omaa futiskultturiamme sen omine erityispiirteineen? Voisiko kotimainen ”potkupallo” olla raikas vaihtoehto korruptiossa ryvettyneelle monikansalliselle jalkapallobisnekselle?

Kirjassa Sundelin kiertelee reportterimaisesti ympäri maata hakien vastauksia kysymyksiin, kuten missä kaupungeissa jalkapallo on kuningaslaji, miten pelaamisen ja harjoittelun olosuhteita voidaan parantaa tai miten naisten jalkapallon asema on kehittynyt vuosien mittaan. Tyyli rytmittää kirjaa mukavasti, luvut on teemoitettu kysymysten mukaan. Teos on myös henkilökohtainen, että Sundelin etsii kysymyksiä ja vastauksia omankin urheilu-uransa varrelta. Nämä piirteet tekevät kirjasta elävän ja henkilökohtaisen lukukokemuksen. Tällainen kerronta tuntuu olevan tyypillistä toimittajien kirjoittamille tietokirjoille.

Sundelin esittää monia tärkeitä kysymyksiä, ja yksi niistä on yhdenvertaisuuden tila kotimaisessa futiksessa. Miksi muissa Pohjoismaissa jalkapallolla on aivan eri asema kuin täällä, ja kuinka seurat voisivat paremmin luoda yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta oman alueensa sisällä? Jalkapallo todistetusti tuo ihmisiä yhteen, mikä näkyy esimerkiksi maahanmuuttajien integraatiossa tai nuorisotyössä. Meillä jalkapallolla on paljon pienempi yhteiskunnallinen vaikutus kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa Palloliitossa työskentelee yksi Euroopan jalkapalloliitto Uefan vaatima vastuullisuuspäällikkö, Ruotsin liitossa kolmen hengen tiimi sosiaalisen vastuun ja ympäristökysymysten parissa.

Loppuosan ”potkupallosanasto” on hauskaa luettavaa ja kertoo suomalaisen jalkapallosanaston rikkaudesta: mitä tarkoittavat pulkka tai höynä, miksi kaatuvalle pelaajalle huudetaan ’kiviä taskuun’ tai minkä vuoksi Suomessa ottelussa pelataan kaksi puoliaikaa, joiden välissä on puoliaika?

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Suomifutis osallistuu maamme jalkapallokeskusteluun monipuolisella tavalla. Meillä on paljon opittavaa muusta maailmasta siinä, miten esimerkiksi valmennusta, seurojen näkyvyyttä, olosuhteita tai ottelukokemuksia voitaisiin kehittää. Lisäksi meidän pitäisi oppia arvostamaan enemmän sitä, mitä meillä jo on. Jalkapallo on paljon enemmän kuin sarja yksittäisiä otteluita. Se on kulttuuria ja elämäntapaa, joka parhaimmillaan antaa yksilölle ja yhteisölle valtavasti. Sundelin piirtää jalkapallosta rakkaudellisen kuvan: ”Jalkapallon pelaaminen on ihana, turvallinen tila, jossa kaikki ahdistus ja stressi ovat poissa. Jos ikinä kyllästyn jalkapalloon, olen kyllästynyt elämään”, hän kirjoittaa.

Saku-Pekka Sundelin: Suomifutis – Suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä
Tammi 2023
256s.