Israelilainen elokuva Yes ottaa kantaa vaikenemista vastaan

Kuvien ja kerronnan rytmin räikeän revittelevä hypersurrealistinen kaaos puhuttelee moraalisen ristiriidan äärellä elämisen kuvauksena.

★★★★

Yes

Nadav Lapid

Elokuvateattereissa 15.5.

Israelilaisen Nadav Lapidin elokuva Yes kritisoi vahvan satiirin keinoin Israelin nykyhallintoa, sotaa ja viihde- ja kulttuurimaailman kumartelua militarismin ja mauttomuuden edessä. Siinä jazzpianisti Y (Ariel Bronz) ja hänen tanssijapuolisonsa Jasmine (Efrat Dor) rällästävät eliitin kokajuhlissa ja välttelevät aktiivisesti kaikkea politiikkaan liittyvää. Y joutuu kuitenkin vaikeaan valintatilanteeseen, kun häneltä tilataan sävellys Gazan pommituksia ylistävään äärinationalistiseen hymniin.

Yes on tyyliltään niin räikeän revittelevä ja repivän hypersurrealistinen yhtä lailla kuviensa kuin rytminsä puolesta, että sen katsominen on alkuun työlästä. Matkan varrella kaikki kaaos kuitenkin osoittautuu perustelluksi ja puhuttelevaksi keinoksi kuvata ohittamattoman moraalisen ristiriidan äärellä elämistä.

Elokuva on tärkeä kannanotto israelilaisen kulttuurikeskiluokan ja kansainvälisen elokuva-alan vaikenemista ja vääriä valintoja vastaan.

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan