Anthony & Joe Russo
☆☆☆☆
Marvel-kustantamon sarjakuviin perustuva elokuvasarja, niin sanottu Marvel Cinematic Universe, saavutti jonkinsorttisen kulminaatio-pisteen Avengers – Endgamessa, joka on sarjan 22. elokuva. Ei tätä miljardeja tahkoavaa rahantekokonetta tietenkään oikeasti suljeta, mutta välitilinpäätös tämä ainakin on. Ja tämä on samalla hyvä kohta huomioida ainakin yksi muutos, joka on tapahtunut kuluneen 11 vuoden aikana.
Pitkin matkaa fanit ovat vaatineet kovaäänisesti näkyvämpiä rooleja naisille. Samalla on vaadittu myös elokuvia, joiden pääosissa olisi naisia. Näihin toiveisiin vastaaminen on ollut vaikeaa ja Marvelin (sekä sen omistaman Disneyn) suunnalla meno on ollut jopa niin käppä-ukkoista, että välillä naishahmot on siivottuu pois leluvalikoimastakin. Ehkä naispuolinen action-figuuri ei vaikuta emansipaation kulminaatiopisteeltä, mutta sen puuttuminen kertoo jotain. Yhtiö ei ole luottanut siihen, että naishahmojen ympärille rakennetut tarinan ja lelut myisivät.
Maailma kuitenkin muuttuu – liian hitaasti, mutta kuitenkin. Muutamaa kuukautta ennen Avengers – Endgamea ensi-iltaan tuli Captain Marvel -elokuva, jonka nimihenkilö on juurikin nainen ja koko porukan kovin tyyppi. Pelot tyttöbakteereja pelkäävistä katsojista osoittautuivat turhiksi ja elokuva ylitti haamurajana pidetyn miljardin dollarin lipunmyyntitulot alta aikayksikön. Nämä elokuvat pohjustavat tulevaisuutta, jossa katsojille tullaan tarjoamaan enemmän naisia toiminnallisissa rooleissa. Tätä kehitystä tervehdin ilolla.
Avengers – Endgame on tietenkin tuttua Marvel-laatua. Kerronta rullaa hyvin, näyttelijät ovat päteviä ja tehosteet komeita. Tarina ei ole hirvittävän syvällinen, mutta ei kai kukaan sitä tältä toimintaelokuvien Kauniilta ja rohkeilta odotakaan.
