Lukuaika: < 1 minuutti

Anna Erikssonin W kommentoi surrealistisen vertauskuvallisesti tämän ajan globaalipolitiikkaa

Anna Eriksson: W

Ensi-ilta 23.9.

★★★

Anna Erikssonin toinen taide-elokuva Marilyn Monroen ikoniseen hahmoon viittaavan M:n (2018) jälkeen on surrealistinen ajankuva ilmastomuutoksen, tykkien kumun ja totalitäärisen sairaalaympäristön piirittämästä maailmasta. Siinä kirkkomaisessa takahuoneesssa lääke- ja seksiaddiktoitunut  Madame Eurooppa (Eriksson itse) on kahlehdittu symboliseen sadomasokististeen suhteeseen Kiinan (Parco Lee) kanssa.

Taidevideon perustalta nousevaan esteettiseen muotoon on bonusaineksia lainailtu esimerkiksi Godardilta, Kubrickilta ja kauhuelokuvien kuvastoista. Vastarinnan heikkohappisuutta ilmentää Jussi Parviaisen esittämä raihnainen vallankumouksen aave ja yhtenä totalitarismin koneistoa kannattelevana sairaanhoitajana nähdään kirjailija Iida Rauma.

Kryptistä tulkinnallisuutta, ihmiseritteitä ja genitaaleja häpeämättömän teoksen tie kulkee taiteellisuuden ja teennäisyyden raja-aidan molemmilla puolilla sellaisella itsetunnolla, ettei sitä voi kuin kunnioittaa. Samalla yhteiskunnallisesti virittyneen katsojan helppo yhtyä elokuvan manifestoimaan vaatimukseen poliittisesta liikkeestä, joka pysäyttäisi kankaalla kuvatun kauhun kierteen.